Sunnuntain tervehdys täältä sulavien nietosten keskeltä. Viikonloppu on ylittänyt puolivälinsä jo reilusti. On siis aika lyhykäisesti niputtaa tapahtuneet yhteen. Tapahtumia ei ole ollut nimeksikään joten hyvin lyhyesti voimme ne käydä tässä läpi.
Perjantaina oli sidosryhmiemme pikkujoulut. Työkaverini kanssa herätimme idyllisen rantasaunan ikiroudan keskeltä. Lämmitysoperaatio vei useita tunteja, hyvin monta sylillistä koivu- ja haapahalkoja, savuisaa tunnelmaa ja luonnonläheisyyttä antoi tilalle. Muiden paikkakuntien henkilöt saapuivat kartanolle hivenen klo. 13.00 jälkeen ja kartano antoi parastaan: 1700-1800-lukulainen sisustus, kattofreskot ja joulumusiikki toi tunnelmaa niille jotka sitä halusivat.
Kun aloitimme ruokailun, keskustelimme sivistyneesti eri punaviinien eroista, mm. vertailimme chileläisiä ja australialaisia viinejä keskenään. Sanalla keskustelimme tarkoitan: muut keskustelivat, minä tuijotin tyhjyyteen tylsistyneenä ja toivoin olevani muualla. Alle sekunnissa kyllä huomasin etten kuulu joukkoon. Kun pikkujoulut olivat osaltani loppu, suuntasin nopeasti kodin kautta teatterille. Yleisö oli erittäin humalaista. En muista nähneeni koskaan aiemmin että kolme ihmistä nukkuu esityksen aikana. Nukkumisella tarkoitan sammuneena olemista.
Teatterin jälkeen suuntasin kotiin ja olin siellä. Ei raportoitavaa. Lauantai meni työssä ja teatterilla ja kotona. Ei muuta raportoitavaa kuin että esitys oli tähänastisista paras. Nyt näin sunnuntaina, olen töissä ja katson ikkunasta kuinka viime yönä kasaantuneet kinokset sulavat vauhdikkaasti, kelien herran vielä avittaessa tuota työtä reippaalla vesisateella. Kyllä joulun lähestymisen tuntee ja huomaa.
Tässä tämä kaikki lyhykäisyydessään, tänäänkään ei ole odotettavissa mitään erikoista työn jälkeen joten... hyvää tätä päivää sinulle. Muista ystäviäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti