On lunta tulvillaan, raikas talvisää… Huomenta vain sinullekin. Lupasin kirjoittavani tänne ajatuksiani itsenäisyydestä eilen mutta keskiviikkoillan ollessa tapahtumia täynnä ja hyvinkin railakas, pyhitin eilisen mm. nukkumiselle sohvalla, karamelleille ja limonadille.
Mitä itsenäisyys sitten minulle tarkoittaa? En ole kovinkaan patriotismiin taipuvainen henkilö lähtökohtaisesti mutta tietenkin arvostan jatkosodassa veteraaniemme tekemää uskomatonta työtä, musertavan ylivoiman edessä taipumattomuutta ja kliseistä suomalaista sisua. Minusta ei moiseen olisi.
Eilen sain niin hämmentävän tekstiviestin etten oikein tiedä miten suhtautua siihen. Odottamaton viesti tuli alkuillasta jossa verbaalisuuden kuningatar laittoi väliaikatietoja väkijoukkojen keskeltä. Viestin viimeinen lause oli niin yllättävä että olen hykerrellyt sen äärellä. En osannut vastata tuohon lauseeseen mitään. Nyt, kun on aivan liian myöhäistä siihen vastata, vastaisin että Ugh. Voisin myös sanallisesti rummuttaa nyrkein rintaani ja olla alfauros.
Tänään on vuorossa tämän työpäivän lisäksi teatteria, minun todella pitäisi myös suorittaa kotitaloudellisia askareita. Uskoisin että tiskialtaassa alkaa olemaan sopivat kuviot, onhan astiaston ensimmäinen kattaus ollut likoamassa sunnuntaista asti.
Heräsin yöllä ensimmäisen kerran kolmelta joten tämänhetkinen vireystilani ei ole kiihdytysajajan luokkaa. On vain pakko koittaa jaksaa tämä päivä loppuun asti. Asiaa helpottaa tieto siitä että eräällä ystävälläni on varmasti paljon heikompi tila, joten minun ei tarvitse valittaa vaan jätän sen oikeuden hänelle.
Tähän loppuun on aika vielä kiittää eilisestä keskustelusta erästä ystävääni, annetaan hänelle näin perjantain kunniaksi koodinimi ja tuo nimi olkoon intiaaninimihenkinen "Hän joka juo skumppaa pulloittain ja nauttii jääpalansa kauloilta". Kiitos taas kerran. Tämä maailma ei olisi mitään ilman sinua.
Nyt siirryn työasioiden piiriin, kevyen heikotuksen ja väsymyksen piirittämänä. Yritän olla yhtä reipas kuin Sinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti