Kolme yötä...

..Jouluun on, laskin aivan itse juuri äskettäin. Olenpas hyvä matematiikan saralla. Eilen ei tapahtunut juurikaan mitään edellisen merkinnän jälkeen, puunasin jääkaapin puhtaaksi, asettelin oluet tasariveihin ja hymähtelin jääkaapin tavaramäärälle. Noin kahdentoista olusen lisäksi kaapista löytyy mausteita, maitoa, juustoa ja mehua. Aika tyhjää täynnä. Niin on kirjoittajakin ja elämä ylipäänsä. Ei hätää siis, kaikki kulkee sopivassa tasapainossa.

Nyt olen töissä, kädet täristen äskeisten ponnistelujen takia. Työpäiväni on tähän mennessä pitänyt sisällään sähköposteja, ketjukirjemäisten joulutervehdyksien katselua ja ärsyyntymistä niistä, matkustamista yli sadan metrin syvyyteen ja siellä kapeita käytäviä pitkin kulkemista pelkän taskulampun varassa, painavien tavaroiden kantamista samaisissa käytävissä ja myöskin kapeita, huonokuntoisia puurappusia pitkin 20 metrin matkan nousu- ja laskusuunnassa. Rappusista puuttui osa askelmista ja lamppukin hyytyi. Olipahan kivaa.

Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen ja sain kuluttaa palkanmaksajani aikaa käymällä kotona suihkussa. En halunnut lähteä enää takaisin töihin vaan pakko oli. Täällä nyt sitten ollaan päätteellä ja naputellaan kovasti tähän näppäimistöön joka sitten välittää merkit eteenpäin ohjelmalle joka muuttaa nuo sähköiset impulssit ymmärrettäviksi koukeroiksi jotta sinä saat lukea näitä rivejä. Eikä tarvitse edes tavuttaa. Hyvä sinä.

Tänään on illalla aika siirtyä elävän musiikin pariin, luvassa on erittäin raskasta musiikkia, toisella kotimaisella kielellä eli englanniksi. Tämän lisäksi allekirjoittanut on myöskin luvannut samaisessa iltatilaisuudessa soittaa levyhyllynsä antia vastaanottavaiselle kansalle. Huomenna on tosin työpäivä ja sukulaisia pitäisi käydä tapaamassa. Väsynyt olen kyllä varmasti.

Ei minulla nyt tässä oikein ole mitään sanottavaa. Don Huonot soi radiossa ja biisinänsä on niin hauska että sen nimi olkoon sinulle tämän illan ohjenuora: Vedä käteen.