Odotuksia, ruuhkaa ja hissimusiikkia.

Hei vain. Eilinen oli aikaisemman merkinnän lupaama joululahjain hakureissupäivä joka kohdistui maamme pääkaupunkiin. Olin aamulla hyvissä ajoin liskojen yön sävyttämien painajaisten väsyttämänä paikassa X, jossa kohtaaminen ostostoverini kanssa oli tapahtuva. Päivän ensimmäinen yllätys oli uuden kahvilan tarjoama ilmainen kahvi josta kaadoinkin varoiksi päälleni osan.

Kiertelimme Helsingin ydinkeskustan liikkeissä nauraen kaikelle turhalle tavaralle. Käyntimme suuntasi muun muassa liikkeisiin nimeltä Kitsch, Day ja muihin vastaaviin. Aluksi näytti vahvasti sille että lahjat joita sitten pukki saa jakaa ensi maanantaina, tulevat olemaan turhakkeita.

Kävimme välillä einestämässä kauppatorin kauppahallissa ja tätä suosittelen sinullekin. Edullisia annoksia hyvää apetta. Ihmettelin erittäin suuresti toverini hankintalistalla olleita tavaroita, teekukkasia ja hiekkaa. Aivan oikein luit, hiekkaa jota laitetaan vaaseihin. En itsekään ymmärrä.

Suoritettuamme ostoksia myös pienestä helvetistä nimeltä Kamppi kävimme Vanhan joulumyyjäisissä. Siellä oli erittäin paljon mielenkiintoisia tavaroita myynnissä, tämän oli vain huomannut meidän lisäksemme muutama muukin henkilö. Eräs näistä henkilöistä oli, ei kukaan muu kuin, Rouva Tasavallan Presidentti. Olen siis käytännössä jo ansainnut tikettini ensi vuoden linnanjuhliin ja paikkani muutenkin kansamme a-sarjan eliitissä. Vapiskaa, alamaiset.

Ostosreissu oli äärimmäisen pitkä mutta mukava, kokonaiskestoa tuli sille yhteensä kaksitoista tuntia. En olisi ikinä uskonut jos minulle olisi etukäteen kerrottu, että selviäisin mielenterveyttä menettämättä noinkin pitkästä shoppailusta.

Juuri ennen kuin olin lähdössä kotiin, tyytyväisenä siitä että olen ostanut kaikki lahjat kerralla, toverini kysyi minulta olenko tosiaan ostanut kaikki lahjat. Nopea tarkastus ja kappas vain, suosikkisiskoni lahja on ostamatta. Näin ollen, olen pakotettu vielä kerran menemään joululaulujen muzakkiversioiden täyttämiin kauppoihin ostamaan jotakin mutta se ei harmita minua oikeastaan laisin. Olen iloinen että voin antaa siskolleni jotain joka mahdollisesti saa hänet hyvälle tuulelle. Se että mitä se on, on täysin eri asia eikä tiedossani vielä ollenkaan.

Tänään olen pakotettu lähtemään töistäni vähän aiemmin, eräs ystäväni on tulossa ulkomaankomennukselta takaisin pohjolaan ja ennen hänen jatkolentoaan kotiinsa lappiin, menen tapaamaan häntä pääkaupunkiin. Minun täytyy varmaankin kohta muuttaa sinne, nykyään vietän siellä niin paljon jo aikaani.

Nyt on aika siirtyä aamukahvin ääreen ja toivottaa erityistoivotus eräälle ystävälleni joka painiskelee työongelmien siimeksessä. Toivottavasti teet oikean päätöksen työtäsi koskien, olen puolellasi ja muista, minulle voit sitten valitella ja hakea sympatiaa. Ja ah niin, seuraava sata on tullut täyteen. Hyvin omituista.