Hyvää sunnuntaista hetkeä täältä palatsini uumenista. Tämä viikonloppu on ollut railakasluonteinen. Perjantaina oli pikkujoulut joita vietimme mm. pernodin parissa. Alkuilta meni tietenkin allekirjoittaneella teatterin parissa mutta kiri oli kova ja uskonkin että sain muut kirittyä kiinni. Pikkujouluissamme oli muiden kuriositeettien lisäksi mm. ranskalainen taikuri jonka temput olivat hämmästyttäviä. Hyvä ilta kaiken kaikkiaan.
Eilen eli lauantaina sitten oli vuorossa viimeinen teatteriesitys. Kun musta kone käynnistettiin seitsemännentoista kerran, oli olo vähän haikea mutta odottava. Vapaus on nyt koittanut tänne. Minun täytynee keksiä jotain tekemistä viikonloppuiltoihin kun minulta on näin riistetty oikeus saada viettää aikaani pimeässä naiskauneuden vieressä. Ehkäpä tapaan ystäviäni, ihmisiä joita en ole nähnyt kuin vilaukselta viimeisen kahden kuukauden aikana, johtuen teatteriharrasteesta.
Ei minulla nytkään ole mitään sanottavaa, taidan keskittyä rasvaisen pizzan nauttimiseen ja olemiseen. Ainoa mitä nyt mielessä on, painokelpoista sellaista, liittyy lukuihin. Olen huomannut että törmään jännittävissä asiayhteyksissä tiettyyn lukuun. Numero onkin tässä kertaalleen mainittu mutta sanottakoon se uudestaan vielä: seitsemäntoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti