Us of Lesser Gods

Viime yönä ajattelin tekeväni kännimerkinnän blogiin ja sen olevan tyylillisesti ”vittu mä oon ihan pleksit. HÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄ!” eikä muuta.

Asiahan on totuusarvoltaan täysin oikea ja Manalasta kotiuduttuani pilkun tiimoilla myöskin silloin ajankohtainen. En tiedä miten näitä asioita nyt pitää selittää ja kertoa saamatta ihan järjetöntä ivaamista ja pilkkaa osakseen mutta kokeillaan nyt vaikka suoraa lähestymistapaa.

Eilen oli töissä juhlat ja Soul Kitchenissä oli hyvää ruokaa. Ikävä kyllä jauhemaksapihvit eivät olleet menussamme mutta hyvää nautaa sai syödäkseen ja ilmaisia oluita juodakseen. Tämä johti väistämättä päihtymiseen ja aivan helvetilliseen hauskanpitoon. Naurettiin lujaan ääneen, kommunikoitiin karikatyyreillen ja hassuteltiin muutenkin. Manalaan johti lopulta tie. Kun oli aika lähteä kotiin, eräs työkaverini josta käytetään internetissä nimitystä Oopperatoveri, kysyi onko minulla alkoholia kotona. Vastasin totuudenmukaisesti myöntävästi. En tiedä miten asia pääsi kääntymään niin, että huomasin hänen tulevan luokseni yöksi.

Joimme yhdet juomat luonani ja sitten olen nukahtanut. Mitään sellaista ei ole tapahtunut. Ei yhtään mitään. Olin aamulla sopivan julma ja vittumainen ja Oopperatoveri sai ns. kylmää kohtelua. Kun luin netistä uutisia kahvini kanssa, kuului sängystä pyyntö: ”silitä mua.” johon vastasin korrektisti naurulla ja sanomalla ”Mitä helvettiä sä nyt sekoilet? Pitäisköhän sun mennä kotiisi katsomaan oisko siellä joku silittämässä?” Johon hän vastasi anteeksipyydellen ja selitellen silittämisen olevan ainoa tapa auttaa naistenvaivoihin. Melkoista paskaa mielestäni.

No joka tapauksessa, olen kotona, taustalla soi Flogging Molly ja töissä pitää olla vasta muutaman tunnin päästä.

Älä ivaile, jooko?