Tight Wad Hill

Hei vain ja nyt ihan pikana. Koska tarkoitukseni oli kirjoittaa mukahauskasti perinteistä eikä päätyä kirjoittamaan työpäivästä, teenkin kummatkin. Paitsi sen mukahauskan perinne-osuuden.

Perinteistä kumminkin pari sanaa: Olen vanhoillinen herrasmies pääosin. Pidän erilaisista perinteistä kuten jouluaterioinnista perheen kanssa, avioliitosta ja sen merkityksestä, juopottelemisesta milloin minkäkin kalenterijuhlan takia. Minulle on nyt muodostumassa uusi mukava perinne: Jo kahtena peräkkäisenä maanantaina olen törmännyt Kari Peitsamoon (en fyysisesti törmännyt, vaan siis yllättäen kohdannut). Viime viikon maanantaina Kari oli Bar Loosessa ja näin hänet siellä tanssimassa jotain country-slovaria lattialla, näky oli hymyilyttävä. Eilen Kari istui Strindbergin terassilla syömässä pullaa. Odotan jo suurella innolla mitä ensi maanantai tuo tullessaan. Missä törmäämmekään? Pasilan poliisivankilan käytävällä, Hietaniemen hautausmaalla, Porvoossa mahdollisesti? Miten minun sitten käy kun Karista aika jättää? Jään aivan yksin.

Sitten työhommat, ennen kuin ne unohdan (niiden lukeminenhan on juuri Sinulla erityisesti sydäntä lähellä, eikö vain?) tyystin. Tänään aamulla töihin päästyäni, huomasin toimistolla jotain uutta. Työharjoittelijahan se sinne oli tullut. Harkkari vaikutti hyvälle ”tyypille” ja tulimme heti toimeen. Oltuani töissä vasta pienen hetken, lähinnä siis tarkastanut sähköpostit, pomoni ilmoitti että minun täytyisi lähteä Helsingistä hakemaan lasitaideteoksia. Eipä muuta kuin firman auto alle ja Miero ajamaan auringonpaisteessa. Koska lähtö oli hyvin pikainen, ei osoitteen sijaintia tullut tarkastetuksi. Tämä kostautui sitten Helsingin päässä parin korttelin ja mutu-tuntuman sahaamisena: Parin korttelin aluetta sahailin autolla ja samalla pääni sisällä sahasin mielenterveyttä ja yleistä logiikkaa.

Perille kumminkin pääsin ja tavarat autoon ja itseni myös. Ajomatkan jälkeen kerkesin hyvin nopeasti syömään (et ikinä arvaa mitä) ja sen jälkeen olikin aika siirtyä maanalaiseen maailmaan. Tätä samaa maailmaa tulee olemaan myöskin seuraavat kolme työpäivää.

Ah, melkein unohdin! Juuri ennen maanalaiseksi ryhtymistäni, annoin puhelinhaastattelun opiskelijaradiolle Yhtyeestä. Olipahan mukavaa, varsinkin kun haastattelija osasi kysyä hyvin.

Haastattelu kuulemma tulee huomenna eetteriin, minä en sitä kuule. No, aina ei voi voittaa ja niin edelleen. Nyt Miero siirtyy sitten mediaseksikkäästi tiskaamaan ja sitten alustavasti pakkaamaan armeijahenkistä rinkkaansa. Hyvää kaikkea.

(Otsikko on muuten jälleen oikolukuvaiheessa soineesta biisistä. Aion tehdä niin jatkossakin, kun en kerran osaa otsikoida.)