Miksei kukaan ole tavoitettavissa?

Hei kaikki pikkuiset epäonnistujat! Miero-setähän se tässä. Olisi varmasti monta asiaa, en muista enää yhtään mitään. Työpaikalla on niin kivaa, etten ole kotona käynyt kahteen päivään. En ole myöskään syönyt eilen ja kahvitauot on kutistettu kahdesta vartista yhteen nopeaan kupilliseen kahvia. Näin siis tehdään töitä oikeaoppisesti maan alla.

Vähän käy stressaavaksi myös nämä työt joita pitäisi tehdä maan päällä: Minulta vingutaan sähköpostitse mm. milloin on koulutusta, milloin julkistetaan kesän työvuorolistat ja milloin selviää kuljetusongelma. Näiden lisäksi päässäni pyörii niin monta ongelmallista asiakastapausta joihin pitäisi löytää tekijöitä, että olen aika valmis ottamaan vähän lomaa. Taikka lopputilin.

Mutta siis, en kerkeä ikinä tietokoneelle (anteeksi Minkki), en kerkeä ajattelemaan mitään, enkä ole nähnyt viikkoon yhtään ystävääni. Onneksi olen sentään saanut otettua muutamia kuvia ja lupaankin niitä julkaista tässä blogissa, ehkäpä jo viikonloppuna, sillä Stam1nan sanoin: ”vääristynyt kuva on enemmän kuin tuhat sanaa.” Tässä siis vain nopea reportaasi nykyhetken ärsyttävyydestä. Nyt alan etsiä jostain kuumeisesti ruotsia puhuvaa asiakaspalvelun timanttia. Taitaa olla tyhjä arpa, varsinkin kun niitä tarvittaisiin kaksi.

Haluan kaljaa.