Eipä oikeastaan mitään mielenkiintoista.

Olen muiden mielipiteistä riippuvainen ihminen. Olen siis huono yksilö, sillä en välttämättä omaa ikiomaa mielipidettä, vaan olen altis propagandalle ja ailahtelevainen. Heilun siis kuin heinänkorsi tuulessa. Minulla olisi tästä hyvä esimerkki kirjoittaa mutta se on liian henkilökohtainen (olen myös paranoidi ja täten joudun sensuroimaan tätä blogia) julkaistavaksi. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että sekä Nuu että Kesäminkki ymmärtävät ja rohkaisevat kantaani.

Eilen oli mukava ilta. Olin varustautunut kunnon nörtin tavoin juomaan kotona yksin kaljaa ja tappavani aikaa esimerkiksi mahjongin parissa. Ainoa suunnitelma oli mennä Heavy Corneriin. Yllättäen Minkki kutsui tykö juomaan ja seurustelemaan. Houkuttelimme Nuun mukaan myös, koirapuistotreffien jälkeen osallistumaan. Siispä siirryin Kallioon ja joinkin itseni yllättäen humalaiseksi. Kuuntelimme paljon Danko Jonesia ja rupattelimme syviä ja matalia.

Kun triplamme oli koossa ja aika oli kypsä, siirryimme edellä mainittuun ravintolaan istumaan. Sitten onkin filmi poikki. Mitä käteiselleni on tapahtunut?

Aamulla krapulaisena sitten tiskasin ja lähdin pirteänä töihin ja täällä nyt tap-tap-taputtelen näppäimistöä. Koska pidän siteeraamisesta (antaahan se sivistyneen ja yleistietoisen kuvan mahdollisille lukijoille, ehkäpä jopa potentiaaliselle vaimolle, ken tietää?), lopetamme tämän merkinnän ruotsalaisen In Flames – yhtyeen tekstiriviin joka on tulkittavissa monella tasolla, ainakin tänään: ”I feel like shit, but at least I feel something”.