Dementikon keppihumppa

Että maanantai. Tiedäthän tunteen, kun huomaat jotakin tapahtuneen joka sinun pitäisi tietää, muttet muista sitä laisinkaan? Taikka sitten sen, kun olet unohtanut jotakin, jotakin aivan jokapäiväistä? Minulle kävi vähän näin. Otetaanpa tapahtumien kulku vartin takaa:

Mierolainen herää jättimäiseltä sängyltään ja venyttelee vartaloaan (joka on verrattavissa kreikkalaisten antiikin sotilaiden jänteviin kehoihin, huonosti kylläkin) peiton alla. Ensimmäinen ajatus nousee mieleen kuin ilmakupla vesimassojen keskellä: tiss.. kahvia! Siispä vetreästi kuin puuma taikka eritasonojapuiden hallitseva euroopanmestari (Ksenia Semenova, nyt sinun ei tarvitse googlettaa. Ole hyvä.) nousee Miero vuoteestaan ja näyttää lähtökohtaisesti äärimmäisen komealle. Miero kävelee kahvinkeittimensä luo keittiöön ja miltei huudahtaa ääneen. Kahvinkeitin on päällä. On ollut siis lauantaiaamusta asti kun Miero lähti töihin krapulassa. Unohti sitten keittimen päälle. Onneksi Mierolainen on varakas kuin it-miljonääri ja täten käyttää vain Moccamasteria (tässä täytyy kyllä ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että Moccamaster todennäköisesti on syy miksi tämä talo on vielä olemassa palamattomana, Moccamaster kun toimii kahden eri vastuksen voimin sen normaalin yhden asemesta).

Pannuun laitettua vettä (kun otat viimeisen kupillisen kahvia, laita sinne vettä jotta pannuun ei palaisi kahvirasva kiinni) ei enää luonnollisesti ole, vain jotain vaaleata pohjalla. Sen Mierolainen saa nopeasti kuurattua pois, samalla kun itsekseen pyytelee anteeksi keittimeltään tällaista typeryyttä. Nyt sitten Mierolainen on virallisesti vanha ihminen ja ottaa jatkossa opiksi. Onko se sitten sitä, ettei mene krapulassa töihin vaiko sitä, ettei keitä krapulassa kahvia, sitä tarinamme ei kerro.

Hyvin alkaa siis lomaviikko. Nyt lisää kahvia.