Täältä tien päältä

Hellurei für alles! Läpileikkaus lähipäiviin menee jotensakin näin:

Lähdettiin kollegan kanssa työreissulle Saksaan viime perjantaina. Lennettiin Lufthansan siivin ja meno oli rauhallista. Väsytti aika hulluna mutta jaksoi sitä kumminkin sitten istua paikallaan.

(Saksalainen lentoyhtiö, saksalaiset tarjonnat)

Saksassa sitten vaihdettiin koneesta toiseen ja koska alkuperäinen lento jotenkin yllättäen olikin myöhässä, tapahtui tuo portilta toiselle meneminen hyvinkin reipasta marssia. Käsimatkatavarana mukana kun on pari läppäriä, piuhoja, pari kansiota, cd-levyjä ja mitälie muuta duunikamaa, olin tyytyväinen ettei tarvinnut mennä uudelleen sitä rasittavaa turvatarkastushässäkkää läpi. Potkurikoneella matkattiin Saksan sisäinen lento ja väsytti edelleen. Jaksoi silti istua.

(Pienempi kone, pienemmät tarjonnat)

Stuttgartista matkattiin junalla vielä pikkukaupunkiin, jossa oli töitä tehtäväksi. Hotelli oli ihan ok-tasoinen, pieni perhehotelli tms. Itse työosuudet hoidettiin melkoisen rutinoituneesti, tosin kädet alkoivat kovasti hiota surullisenkuuluisan blue screenin ilmestyessä toistuvasti toisen illan aikana.

Maanantaina lähdettiin junalla kohti Itävaltaa ja koko päivä menikin junassa. Kumma homma, ettei kiskokoneesta löydy ns. atk-paikkoja mutta baari löytyy. Tekemisen meininki sitten löytyi sitä kautta.

Majoitus täällä on aika paskaa. Koska ihmiset jaetaan kahteen kastiin, on majoituskin sen mukainen. Näkyvät tekijät saavat asustaa neljän tähden hyvässä hotellissa, ja me taka-alan toteuttajat sitten lojumme tällaisessa vessattomassa kurkkupurkin kokoisessa tilassa jossain teollisuusalueella. Läheltä ei löydy yhtään kauppaa tai mitään. Kynsiä syödessä.

Onneksi Itävallassa on suhteellisen vapaa meininki tupakoimisen suhteen, ettei tarvitse lähteä aina jonnekin sadan kilometrin päähän röökille, kuten esim. tuolla Saksassa piti. Paitsi tietty junassa ei saa polttaa eikä juna-asemilla. Ei edes niillä joilla pysähdytään kahdeksi minuutiksi. Ei ainakaan kauheasti ystävystytty konnareiden kanssa.

Nyt siis raportoin täältä Tonavan varrelta, omasta huoneestani ja kohta puoliin täytyy lähteä työpisteelle 50 askeleen päähän tarkastamaan tilanne ja etsimään pyykinpesumahdollisuutta. Saksalainen muta on kovin sotkevaa, kun löytäessään "hyvän oikoreitin" läheiseen Lidliin, vahingossa sitten valuukin kyljellään yösateen kostuttaman rinteen alas, tiputtaa hotellinhuoneen avaimen puolessa välissä rinnettä taskustaan ja kiirekin olisi ilman turhaa vaatteidenvaihtoepisodia. Olen todistettavasti maanläheinen. Ainakin osalta vaatetuksestani.