Day 14 A song that no one would expect you to love

Eilen oli huikean hieno päivä. Käytiin Kesiksen kanssa kaksipyöräilemässä Porvoossa. Tuo tuli todella tarpeeseen, varsinkin toissapäiväisen terassikauden aloittamisen jälkeen. Se tunne kun tie aukeaa edessä, polkaisee pykälää pienemmän vaihteen sisään ja antaa mennä, on jotain jota ei oikein voi kuvailla.

Tuo pohjustus ei kuulu tämän päivän biisiin mitenkään. Kunhan nyt vain halusin muutaman rivin lisää tekstiä tähän merkintään.

Biisi itsessään on varmaankin monelle yllätys, mutta tavallaan kovinkin selvä valinta. Minulle musiikissa hyvät nostatukset, kerros kerrokselta kasvavat ääniaaltojen määrät, joka toistokierrokselta löytyvä joku uusi juttu, ovat ne asiat, jotka saavat minut kiinnostumaan. Yhdessä genressä jumittaminen on sitä paitsi uskomattoman tylsää, vaikkakin olisi katu-uskottavampaa kuin esim. tämän valinnan julkinen toitottaminen. Koska olen niin väsynyt ja en ole kuunnellut tätä biisiä aikoihin, enkä nyt jaksa edes mitään populÄÄrimusiikin tolaa ihmettelevää tekstiä suoltaa, niin menköön nyt vaikka ihan näin.

Paitsi että vaihdan sittenkin biisin takaisin. Alunperin piti kirjoittaa kyseisen albumin avausraidasta, ja minuuttia ennen kun aloin kirjoittaa, valitsinkin albumin päätösraidan ja se mielessä kirjoitin nuo muutamat rivit. Nyt valitsen sitten kuitenkin tuon alkuperäisen biisi-idean. Teksti päteköön siihen myös.

Hyvää maanantaita toivotan teille tämän tahtiin. Mew – Am I Wry? No