Jesh, tämäpä kivaa. Eilen ryyppäsin aika kovaa mutta tehokkaasti. Ensin kotona (yksin tietty), sitten baarissa (yksin tietty), sitten Nosturissa bändikämpällä ryypättiin ja yli neljän vuoden tauon jälkeen sitä joutuikin yhtäkkisesti huutohommiin. Tämän jälkeen ryypättiin vielä Alakerrassa ja tästä kaikesta kovin voipuneena lähdin himaan joskus puolen yön paikkeilla, hain ison läjän kebabia ja ahdoin sitä itseeni sohvalla kuin David Hasselhoff hampurilaista siinä yhdessä videossa.
Nyt olo on ei-niin-kiva. Onneksi ei ole ketään kelle puhua, koska pelottaa kuinka matalaksi puheääni vetää. Veikkaisin hyvin matalaa. Sellaista Valon Villen Venus Doom-matalaa. En saa nukutuksi kun yskittää niin kovasti ja pää on kipeä yskimisestä. Vaan kylläpä oli uskomattoman kivaa ja tuli välittömästi suurensuuri ikävä bändihommia.
Tähän pääkipuun ja yleiseen krapulaiseen heikkouteen pitäisi nyt sitten vielä valikoida jotain paskaa musiikkia? En oikein haluaisi edes muistella niitä yhtyeitä joita ”vihaan”. Mutta otetaan nyt sitten yksi tähän näin. Tällainen helppo ja transparentti.
Hevi on musiikkityyleistä minulle rakkain. Se on saanut alkunsa rock-musiikista, jonka me kaikki tiedämme syntyneen Elviksen, Chuck Berryn ja muiden vesseleiden lanteilta 1950-luvulla. Metallimusiikki irtaantui rock-musiikista 1960-70-lukujen taitteessa Led Zeppelinin ja Black Sabbathin myötä. Perin vääristynyttä on, että pidän kahta viimeksi mainittua huomattavasti paljon tärkeämpänä osana musiikkihistoriaa, kuin koko äitigenren synnyttäjiä.
Rokettirolli ärsyttää minua kaikkine täysin käsittämättömine laulumaneereineen, torttutukkineen ja muine ulkomusiikillisine juttuineen. Jumitin äsken ainakin minuutiksi tankkaamaan äskeistä lausetta ja pähkäilemään, voiko noin kirjoittaa. Ilmeisesti siinä ei ole virhettä.
Mutta siis, nyt tämän pitkähkön pohjustuksen lyhyt loppu. The Baseballs on mielestäni käsittämätön ilmiö, ja siinä missä Eläkeläiset ja Richard Cheese tekevät coveroinnista hauskaa kuultavaa, tämä Saksan suorastaan kultainen lahja maailmalle saa minut voimaan pahoin.
Ja en varmasti upota videota taaskaan. Kaunis Robbie Williamsin Angels vedetty niin sanotusti paskaksi.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Day 12 A song from a band you hate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mä en voi edes kuunnella tota. oikeastaan mä en edes voi avata tota linkkiä. tieto siitä, että sen takana odottaa oih robbie *homerkuolaa* williamsin lääpintäbiisi tyrmäystippa-anaaliraiskattuna niin en vaan voi. baseballs on hirveintä tuubaa, mitä olen vuosikausiin kuullut ja mullahan tunnetusti on teidän hevi-ihmistenkin silmissä (hihi hedelmävihannes) käsittämättömän paska musiikkimaku. silti.
VastaaPoistamua ehkä eniten jännittää tuleeko tämän 30 aikana yhtään biisiä, jonka ööh tunnistaisin tai johon en suhtautuisi ennakkoluuloisesti tai jättäisi suoraan kuuntelematta :D
saiks mun viestin? mä olin kotona kans jo puol yhden aikaan ja oltiin varmaan menty ristiin. pääsiäisen kunniaksi kaiketi.
so..mystery man mierolainen keeps on going..
ois kyl voinu jättää ne suolasimmat setit eiliseltä pois. nimim. kuka vaihtoi jalkojeni tilalle suolatut kinkut?
En suosittele kenellekkään ton linkin avaamista. Nyt on tunnelma pilalla ja paha mieli.
VastaaPoistaÄläkä lähde tohon paska musamaku-juttuun. Jos olen oikein ymmärtänyt (ja blogin nimestä päätellyt), niin sullehan esims. Mike Skinner on kova juttu. Mulle Skinner on kovin juttu rap-puolelta melkeinpä koskaan. Reggae ja -ton-jutuista ollaan kyllä kaiketi aika eri päissä käytävää.
Ja tulee tän 30 päivän aikana ainakin kaksi biisiä jotka tunnistat varmasti. Uskon vakaasti näin.
Sain sun viestin mutta olin jo ihan kroohpyyh kun oot sen laittanut, joten huomasin sen vasta aamulla. Vastasinkin siihen.
Nasse-setä ainakin vaatii lisää suolaa. Muuten en tajua mitään. :D
Hear, hear!
VastaaPoista