Ensimmäinen lauantai-ilta uudessa kotikaupungissa.

Tämä viikonloppu on mennyt sangen vauhdikkaasti. Lauantaiaamuna heti herättyäni kuudelta, aloin ajatella tavaroiden sijoituksia ja yleistä asunnon laittamista lähemmäs asumiskuntoa, kauemmas pahvilaatikkomerestä. Ollessani hyvää vauhtia unpackaamassa, enoni soitti ja pyysi minua kantamaan serkkuni tavaroita, hänen muuttaessa Pukinmäkeen eilen. Veri on vettä sakeampaa, joten vaikka kiinnostanutkaan ei, mentävähän tuo oli. Tulipahan samalla kokeiltua junamatkailua. Hurjaa hommaa.

Serkun muuttamisen jälkeen, kotiin päästyäni, olikin aika avata ensimmäinen illan monesta oluesta. Juuri sopivasti paikalle saapui ystäväni joka muutti tähän aika lähelle kuukausi sitten. Istuimme tykönäni ja kuuntelimme minulle uutta musiikkia. Volbeat on hauska yhtye, laulaja kuulostaa Glen Danzigin ja James Hetfieldin lehtolapselle.

Katsoimme toki myös kotimaisen Nicolen dvd:itä ja huomasimme haluavamme nauttia alkoholia aika reilusti. Osasyynä on Nicolen suorastaan mielipuolinen kaljankulutus noilla tallenteilla. Vähitellen oli aika siirtyä Rocktownin synttäreille. Tottuneina Helsingin asukkeina ja erämaan kulkijoina, suorastaan Davy Crocketteina, kävelimme väärään suuntaan lumisateessa ja oikeastaan aika paljonkin. Ystäväni W oli onneksi suunnistavampi ja tunnisti paikat sen mukaan missä oli käynyt katsomassa asuntoja. Löysimme lopultakin Rocktowniin perille ja huomasimme, ettei väkeä ollut kovinkaan runsaasti.

Olivat etukäteen ilmoittaneet internetissä että yllätysvieraita olisi luvassa. En tiedä olimmeko me yllätysvieraita, emme ainakaan olleet ilmoittaneet tulostamme. Meille yllätyksenä tuli vahvasti hämmentävä live-esitys. Jani ”Wallu” Valpio ja hänen ystävänsä esittivät tuttuja kappaleita, pieteetillä ja suurella innolla. Taidoista en puhu mitään. Kokemus oli hyvin omituinen, en olisi uskonut että voin koskaan kirjoittaa seuraavan lauseen: Olen kuullut Wallu Valpion laulavan Ultra Brata ukulelen säestyksellä.

Aikani seurattuani tuota esitystä, oli aika vaihtaa paikkaa. Minulla siis. W jäi Rocktowniin tuttavamme ja australialaisen kanssa. Kävelin kammottavassa säässä kohti keskustaa ja yritin tavoittaa Nuuta. Hänellä oli kaiketi liian kiire keikuttaa Otteessa joten kontaktoinnit eivät tuottaneet tulosta. Tästä päättelin että minun on hyvä suunnistaa kotiin. Harkitsin kävellessäni kevyttä visiittiä Looseen mutta jätinkin sen seuraavaan kertaan. Kävin sen sijaan hakemassa kulman takana olevasta kebabpaikasta ruokaa ja tulin kotiin syömään sitä kuin iloinen porsas.

Tänään on sitten täristy ja oltu kovin heikkoja. Veikkaan kebabia, en järjetöntä määrää alkoholia. Huomasin epäinnostuneena että asunnon edellinen asukas ei ollut viitsinyt siivota uunia laisinkaan. Harmittaa myös se että minulla alkoholi vie muistin hyvin aikaisessa vaiheessa, en voi täten oikein koskaan kirjoittaa hauskoja irrationaalisia lauseita. En vain muista.

Olen tänään katsonut kaksi (ajallisesti kolme, olen nukahdellut aika paljon ja joutunut hyppimään takaisinpäin kohtauksissa) elokuvaa ja nauttinut limonadia paljon. Lankomies soitti tuossa ja pyysi minua demottamaan lauluja jollekin äänitejutulle, menen mielelläni ja innoissani. Nyt menen kumminkin katsomaan löytyisiko internetistä jotain kivaa. Hyvää sunnuntaita sinulle.