Tiedän mitä olen tehnyt lähipäivinä

”Hengitä, hengitä!” hoen itselleni ja pidän katseen kohdistettuna seuraavaan mutkaan. Tunnen takapyörän asettuvan luistelusta aloilleen ja epäilen pysyväni hengissä sittenkin. Käskytän uljasta 600-kuutioista ratsuani, Seppoa (nimi muutettu), yhä hurjempaan laukkaan. Kone ärjyy ja kierroslukumittari heilahtaa nopeasti kymppitonnin paikkeille. Puut kummallakin puolella tietä vilistävät erittäin nopeasti. Asfaltin pinta väreilee niissä kohdin, joihin aurinko on päässyt esteettä paistamaan. Lyön pienempää vaihdetta sisään ja tiputan kaasun pois, kallistan itseni ja pyörän vasemmalle ja kun mutkan terävin kärki on ohitettu, komennan moottorin taas töihin. Tuuli kohisee kypärän sisällä ja sekoittuu moottorin karjuntaan. Peltomaisema aukeaa edessäni, suoran toisessa päässä näkyy jarruvalojen pilkahdus ja tiukka mutka oikealle. Siispä kaikki sata hevosta täysillä töihin ja syöksyn läpi perinteisen kansallisromanttisen maalaismaiseman kohti tuntemattomia mutkia ja suoria.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Paria tuntia myöhemmin ajan kotipihaan ja sammutan moottorin. Kuulen sen nakuttavan tyytyväisyyttään. Otan kypärän päästä, hymyilen kymmenille itikanraadoille visiirissä ja tunnen kuinka pääni höyryää kesäisen illan valon ja varjon kisaillessa piha-alan herruudesta. Nousen pyörän päältä. Hymyilen. ”Huomenna taas” tokaisen itselleni ja myhäillen astelen kotiin.