Vappu 2011

Löysin tämän tekstin kovalevyltäni äsken, en tiedä miksei se ole tullut julkaistuksi (koska teksti on tylsä? -toim.huom.). Mutta koska en nyt jaksa kirjoittaa mitään, niin olkaat hyvät:

Vappuaattona tulin takaisin kotiin työmatkalta. Istahdin sohvalle ja lepuutin jalkojani hetken, kunnes olikin aika lähteä juhlimaan. Menin kaveripariskunnalleni KooTeelle Kurviin, jossa olikin jo kinkerit alkamaisillaan. Pokeritähti oli luonnollisesti paikalla myös. Istuimme iltaa, nautimme juomista (en kyllä vieläkään pidä punaviinistä, Vaikka se olisi osana sangriaa ja terästetty vodkalla) ja katselimme kuinka Suomi voitti jääkiekossa. Tulosvedossa otin täsmäosuman ja täten olin oikeutettu kolmeen ilmaiseen tuoppiin baarissa.

Jossain vaiheessa matsia paikalle saapui Pokeritähden ex uuden miehensä kanssa. Oli mukavaa nähdä kyseistä herraa pitkästä aikaa. Olemme tutustuneet yläasteelle mennessä eli nopeasti laskettuna 20 vuotta sitten. Oli hurjan jännä nähdä hänen aika paha ikäkriisinsä ja verrata sitä omaani. Ikäkriisini näyttäytyy lähinnä mietiskelyinä siitä, että löydänkö koskaan itselleni sopivaa kumppania, sellaista naista joka jaksaa katsoa tätä typeryyttä päivästä toiseen ja mahdollisesti vielä rakentaa tulevan sukupolvenkin. Vähitellen alkaa nimittäin olla se aika vissiinkin, jolloin tuota ns. perheen perustamista on alettava miettimään.

Hänen ikäkriisinsä taas oli selkeästi erilaista rauhoittumista. Hän katsoi minua vakavin (mutta samein) silmin Rytmihäiriön soidessa taustalla ja kysyi: ”Etkö sä Miero ole jo vanha tällaiseen?” En tiennyt miten reagoida. Vastasin vain ”Öööh, en. Koskaan.” Mies ei oikein meinannut ymmärtää tätä.

Anyhoo, ilta jatkui iloisissa merkeissä. Jossain vaiheessa paikalle saapui Spencer naisensa kanssa. Spencer oli luvannut lähteä Korjaamolle katsomaan Jukka Poikaa. Siinä on tosi rakkaus kyseessä. Heavy-kitaristi reggaeta kuulemaan.

Lopulta lähdimme sitten kohti ravintoloita. Minä lähdin moikkaamaan Kesistä ja muistaakseni söin jonkun kebabin sitä ennen. Muistikuvat ovat aika hämärät ravintolasta mutta muistan kuinka ilmoitin lähteväni kotiin ja vielä reteästi kumijalalla. No en mennyt, kun kävelin koko Kallion halki Hakaniemeen ja siellä hyppäsin ratikkaan ja paukin tänne kotiini.

Olipa tylsä tarina. Totta joka sana.