Tiedättehän te pikaruokaravintolat? Sitähän minäkin. Kolmen viime viikon aikana ne ovat olleet pääasiallisia lähteitä einehtiessäni. Sunnuntaina (kännissä) pyrkiessäni ahtamaan kebabia elimistööni, koin jotain ennenkokematonta.
Menin käymään eräässä nimeltämainitsemattomaan kebab-ravintolaan ja ihmettelin tiskillä henkilökunnan poissaoloa. Taputtelin rytmikkäästi tiskiin ja hyräilin mielekkäitä biisejä. Noin kahden minuutin kuluttua ihmettelin kovasti enemmän. Lopetin hyräilyn ja terästin jo hivenen menetetyn kuuloaistini äärimmilleen. Henkilökunnan tiloista eli ns. backstagelta kuului vahvaa yökkäilyä ja ensimmäistä kertaa eläessäni jouduin lähtemään ns. tyhjin käsin luottoravintolastani. Mielessäni tosin taisteli kaksi enkeliä: Toinen vakuutteli krapulaa ja toinen ruoka-ainemyrkytystä. Ennakkoluuloisena ihmisenä lähdin sittenkin amerikkalaisen hampurilaisketjun paikallismyymälään ostamaan hampurilaisia.
Mitäs muuta? Maanantaista lauantaihin tuli paiskottua töitä yhteensä 70 tuntia mutta kerkesin myös krapuloimaan ja katsomaan aina yhtä loistavan The Capital Beatin keikan. Auringonpaiste ja ska vain kuuluvat yhteen mielestäni.
Lauantaina oli duunissa sitten vihdoin kekkerit ja etukäteen pelkäämäni työtehtävä kestikin vain hyvin pienen hitusen verran aikaa. Pääsin siis nauttimaan ilmaisia alkoholijuomia runsaalla kädellä hyvässä seurassa ja tulihan taas rikottua tietynmoisia raja-aitoja: nyt on sitten Pieru Laine käynyt myöskin homobaarissa. Ainoa mikä DTM:ssa oikeasti häiritsi, oli se, että se tietty gaydomhood oli niin kovin alleviivattua. Vessaan mennessä pisti silmään vessojen merkit: gay guys ja lesbian girls.
Nyt olo on huono ja todennäköisesti tämä päivä on äärimmäisen pilalla. Eilisilta kulminoitui noin sataan kaljaan ja Miken hirviöhilloon. Kotiutumisaika on hämärän peitossa, jälleen kerran. Pöydältä löytyi aamulla hampurilaispapereita.
Pitäisi vielä keksiä jokin hyvä lopetustarina, jokin sellainen johon voisin siteerata Danko Jonesia. Haluaisin kernaasti lopettaa tämän merkinnän sanoihin ”take me home, to where my records are”, sillä se on todella hienosti sanottu.
Nyt menen etsimään jotain juotavaa.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Take me home
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:D unbe-fuckin'-lievable tuo kepsusattumus! herättää kyllä entistäkin vahvemman luottamuksen kyseisiä puljuja kohtaan...
VastaaPoistamitä dankoon tulee, tuota lineä lukuunottamatta kyseessähän on yhtyeen kutakuinkin paskin viisu ikinä. oon niin pettynyt.
Onpa nykyään tosi vaikeaa kommentoida työkoneelta. Saa klikata kolmesataa kertaa ja yleensä siinä sadan viidenkymmenen kohdalla loppuu sitten jo viitseliäisyys. Että kun sulle tulee yleisöryntäyksiä laskuriin, niin sori, se olen vain minä :D
VastaaPoistaNyt mä jo unohdin, mitä piti sanoa. Jotain hienoa se kuitenkin oli ja tohon yökkäilyyn liittyvää.
ei minkki, toi ei suinkaan ole levyn paskin viisu, vaan toinen kahdesta, joita olen molempia muutaman kerran pystynyt kuuntelemaan. paljon paskempaakin siellä on, paljon paljon.
VastaaPoistayökkäilyyn liittyen, koitin tänään lähteä duuniin mutta sain sellasen yskäkohtauksen et aloin yökkiä, niin en sit mennytkään.
niin ja hulluuden rajamailla kysyn, mikä on ska? Auringonpaiste ja ska vain kuuluvat yhteen mielestäni. miksen voi tajuta?
VastaaPoistaSka on sellaista... nopeaa reggaeta lähellä olevaa hyväntuulen musiikkia. Kesäistä menoa:
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Ska
ja esimerkkinä musiikista juurikin The Capital Beat:
http://www.myspace.com/thecapitalbeat
noniin. olisin voinut tosta asiayhteydestä keksiä googlata. kiitos. loppu.
VastaaPoistaAurinko ja ska todellakin ovat kavereita. Kesää ja sitä ainokaista festaria odotellessa.
VastaaPoista