Overload

Olen aloittanut tämän merkinnän kirjoittamisen nyt monesti. Saan kirjoitettua rivin verran tekstiä ja pyyhin sen pois, otan siemauksen kahvista ja toistan saman. Nyt olen jo päässyt pitemmälle ja tästä on siis hyvä jatkaa. Jatketaanpa siis äärimmäisen mielenkiintoisen elämän seuraamista. Tulkaa perässä, tuolla se Miero jo näköjään odotellessaan venyttelee kertojalihaksiaan.

Edellisen merkinnän jälkeen lähdin töihin auringonpaisteen helliessä (tämä saattaa olla vale, ei oikeata muistikuvaa) kesäisen pääkaupungin katuja. Tepastellessani kohti työtä, modernin metallin hyväillessä kuuloluitani, fiilis oli hyvä vaikkakin hivenen harmistunut peruuntuneesta Hämeenlinnan reissusta, työkiireiden takia.

Töissä kaikki meni kuten normaalisti kuuluu mennäkin: odottelua, naurua, kahvia, hikisiä ihmisiä, alapäätyylisiä huumoreita ja sen sellaista. Päivän lähestyessä puoliväliä, alkoi päässä syntyä idea kevytmuotoisesta virvokkeiden nauttimisesta päivän päätteeksi. Siispä kaupasta hakemaan virvokkeet jääkaappiin valmiiksi ja takaisin työn touhuun. Lopulta työpäivän loputtua tuli tempaistua ns. pikakännit ja mentyä muutaman duunikaverin kanssa läheiseen baariin. Sieltä matkani jatkui taksilla syntiseen Kallioon (kiitos Panu, olen vähintään bissen pystyssä) ja pienen kiertoreitin kautta Kustaa Vaasaan.

KV:ssa tuli äärimmäisen nopeasti pilkku vastaan joten Nuumion ja Panun (Kesistähän en nähnyt ollenkaan, hänen toimiessa kumminkin jonkinlaisena Primus Motorina houkuttelussa kyseiseen baariin) kanssa kumijalka alle ja syntiseen keskustaan. Sitten alkaa ollakin tosi hämärässä muistikuvat mutta muistaakseni kävimme tulevassa kantiksessani yksillä, pikaruokalassa pikaruokailemassa (no shit) ja sitten halpamaisesti olen mennyt kotiini jättäen arvon leidit matkaamaan kohti uusia seikkailuja.

Sunnuntaina oli opinahjoni viimeinen koulupäivä tältä lukukaudelta, oppia alettiin survoa vastaanottavaisiin mieliin klo. 10.00. Minä olin autuaasti bunkkerini makuuosastossa vetämässä sikeitä. Heräsinkin hivenen yllättyneenä muruseni soittaessa puolen yhdentoista tienoilla. Siispä kovinkin nopeasti toimimaan, ja kahvin, pakkaamisen ja äänestysvelvollisuuden jälkeen kohti koulua. En myöhästynyt kuin vajaat kolme tuntia.

Saavuin siis paikalle 12.50 paikallista aikaa ja olin tervehditty sanoilla: ”Mukavaa kun viitsit tulla pistäytymään, Miero.” Äännähdin jotain ja menin istumaan. Kerkesin juuri parahultaisesti kuulemaan loppusanat ja lähdimme koulusta kesälomailemaan n. klo. 13.05.

Astuessamme luokasta ulos, eräs luokkatoveri päätti siteerata The Fast Show’ta sanoin: ”Anyone fancy a pint?” Siitähän se ajatus sitten lähti. Koulun lähibaariin istumaan, jaarittelemaan jargonia ja kuuntelemaan tarinoita 80-luvun villistä menosta keskustan baareissa. Muutamaa tuoppia myöhemmin lähdin matkaamaan rautatieasemalle ja hyppäsin junaan. Täytyy myöntää, että minä pidän ravintolavaunun konseptista.

Lopulta astuin junasta ulos oikealla asemalla ja muutaman viikon tauon jälkeen pääsin taas viettämään laatuaikaa (ei, en tarkoita ilmauksella seksiä, vaikka tokihan sitäkin, äärimmäisen hyvää sellaista) pariksi päiväksi.

Eilen palasin takaisin arkeen ja sen kunniaksi heräsin kuudelta. Soilwork soi ja kahvia haen kuppiini lisää. Minun pitäisi siivota. Tosin minun pitäisi myös elää hyvä elämä ja tehdä muitakin juttuja.