Synkkä ja heavy-aiheinen otsikko

Mitäs mitäs? On vähän vaikeata suhtautua mitenkään terveellä tavalla tulevaan työviikkoon, oltuani täysin ja totaalisen hunningolla koko viikon periaatteessa. Olin toki töissä torstain, mutta sitä ei ehkä nyt kumminkaan lasketa.

Perjantaina alkoi Tuska aivan mielettömässä säässä ja tuli nähtyä/kuultua kaikkia bändejä joita pitikin. Erityismaininnan ansaitsevat Callisto, Rotten Sound ja Neurosis. Hienoa pojat. Mutta ei jotain hyvää ettei jotain epähyvääkin, ainakin jälkikäteen tarkasteltuna. Saatoin innostua nauttimaan ihan rohkealla otteella erinäisiä alkoholipitoisia juomia ja vaikka humalatila tuntuikin hallitulta, koko lauantai meni ns. ihan päin helvettiä olowise.

Pääsin lauantaina alueelle kuudelta illalla, hirviömäisen krapulan jyskytellessä päässäni kuin Kai Hahto rumpusetin takana. Siis minä krapulassa, normaalisti hyvinkin ylivertainen tämän asian suhteen? What were they thinking? Ehkäpä jatkossa pitäydyn erossa valkkari-spritestä. Vaikka mukavan kesäinen juoma olikin ja helppo kanniskella muassaan.

Korpiklaani aloitti soittamisensa päästyäni sisään alueelle ja biisiensä hokemat (vodkaa, vodkaa, vodkaa…) tuntuivat ahdistaville. Kelikin oli suorastaan jäinen, varsinkin verrattuna edelliseen ja tulevaan päivään. Harmittelin takin kodissaoloa ja varmasti muitakin asioita. Sitten aloittikin Amorphis viihdyttävän soittovuoronsa päälavalla. Takuuvarman hyvä veto jälleen kerran. Amojen jälkeen juhlakansalle esitti omia laulujaan vankan comebackin tehnyt Pestilence. Pidin kovasti. Illan viimeisenä bändinä esiintyi Suicidal Tendencies aggressiivista sauvakävelyä harjoittaneen Cyco Mikon johdolla. Illan varsinainen kohokohta oli erittäin kovasti odot… odottanu… odottam… vartomani Texturesin keikka Tavastialla. Kyllä kelpasi kävellä Helsingin yössä tuntien niskan jäykistyvän ja tietäen repussa makaavan settilistan. Viikon sisällä olen siis nähnyt SEKÄ Faith No Moren että Texturesin. Eihän tällaista voi olla olemassakaan. Tajuatteko? Jyväskylässä ei varmaan tajuta mutta muualla joo.

Sunnuntai tuli kevyen krapulan muodossa ja huonosti aikataulutettuani kulkemiseni, missasin Medeian keikan täysin. Stam1na oli helteisen päivän mahtava aloittaja corpsepaintit naamoillaan ja soittivat melkein täyden keikan, kunnes joku älyn jättiläinen päätti heittää tyhjän muovipullonsa lavalle. Keikka loppui siihen biisiin. On kovin harmittavaa, että löytyy noin helvetin junttia jengiä vielä nykyäänkin. Kyseisellä keppostelulla kun saadaan bändien keikkojen aikaisemman lopettamisen lisäksi aikaan myös se, ettei jatkossa edes niitä muovipulloja saa viedä festareille. Sepä mukavaa, eikö vain?

Girugämesh oli juuri niin omituista kuin arvella saattoikin, Japanin pikkuihmiset vetivät hyvin omanlaisensa sekoituksensa nu metalia, huutoa ja piripolkkaa. My Dying Bride oli tylsä. Parkway Driven valomies ei paljoa ollut kiinnostunut etuvalojen käytöstä, tai ehkä hän vain unohteli liu’un sijainnin. Volbeat sitten… no joo, hyvä ja tasavarma, joskin alavireisesti laulettu, kuten Minkki kirjoittikin. Tai ainakin sinnepäin kirjoitti. Pääasia kai se on, että kirjoitetaan. Kirjainta toisen perään vaan, siitä se lähteepi. Tavastialla esiintyi vielä illan päätteeksi vajaamiehistöinen Sara, keikka oli vähäspiikkinen, hyvä ja tunnelmainen. Kuten aina kyseisen yhtyeen kohdalla.

Oltuani menneellä viikolla yhden päivän selvänä, nyt on aika varmasti laittaa itseään ruotuun. Tai ainakin ruodumpaan. Ruotuista oloa aletaan tehdä varmastikin hyvällä aamiaisella (innehåller t.ex. bacon, ägg och rostat bröd) ja yskimällä eilinen ulos. Sitten voisin myös itse mennä ulos. Jos vaikka menisi lukemaan jotain kirjaa? Suosituksia?