"Tää homma pois, pois, hoidellaan..."

Sunnuntaita. Koko vuoden (ei siis kalenterivuoden, vaan kesälomasta kesälomaan) löysimmän työjakson piti olla juuri nyt. Toisin kumminkin kävi. Tulikin kiireisin ajanjakso ja duunia ja koulua on käyty vailla vapaata ja mielenterveyttä. "Pääasia on että on töitä", sanoisi joku näsäviisas tähän. Vastaisin dekapitaatiolla. Viimeksi vapaapäivä oli kaksi viikkoa sitten ja 13 päivän urakkaputken tuntisaldoksi muodostui 144. Sisältäen siis myös lyhyitä kuuden ja seitsemän tunnin päiviä.

Viimeinen kiireinen viikko alkaa huomisesta ja finalisoituu lauantaina järjestettäviin juhliin. Koko tiimi pääsee siis vihdoinkin juhlimaan ja pitämään hauskaa. Paitsi tietysti eräät onnekkaat, jotka saavatkin tehdä ns. yöpurun eli vapautuvat työtehtävistään joskus kolmen jälkeen yöllä. Arvasit aivan oikein, me joita tämän homman tiimoilta on eniten rääkätty jo ennestään, olemme ne onnekkaat muurahaiset.

Nyt minä sitten katson näyttöä verestävin silmin ja huoun vanhan viinan hajua bunkkerin ilmatilaan. Tämän sunnuntain ajattelin pyhittää levolle raamatun oppien mukaisesti ja siis odotankin, että kauppa aukeaa ja saan ostaa limonadia. Sitten katson jonkun elokuvan, survon sisuksiini epäterveellisiä ruoka-aineksia ja vain olen. En aio nähdä tänään ketään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.