Rutiinien alkamista ja draamaa.

Työelämästä huomenta. Kesä on nyt tullut myös tänne Skandinavian perukoille. Aamulla kiirehtiessäni bussille, en voinut olla hymyilemättä. Vaikka mikrossa lämmitetty kahvi aiheutti kevyitä puistatuksia elimistössäni, oli yleinen mielialani aika korkeahko.

Nyt, vietettyäni puolitoista tuntia töissä, mieli on yhä korkeampi. Kesätyön ahkerat raatajat ovat saapuneet tänne luukallopaikalle, tuttuja kasvoja aiemmilta kesiltä, aurinko armas lähettää säteilyään pihamaalle, puuskittainen tuuli ryöpyttää hiuksia, vahvojen havupuiden oksat heiluvat kuin viittoakseen luokseen makoilemaan. Kaikki vaikuttaa näennäisesti hyvälle, vaikka unohdinkin työavaimet kotiin ja rahatilanteeni on toivoton. Huomenna lähdemme työporukalla käymään villissä Espoossa kuulemma. En tiedä sen tarkemmin, enhän ole ollut täällä paikalla viimeiseen kuukauteen kuin hyvin satunnaisia pieniä hetkosia, niin lyhyitä hetkiä maailmankaikkeuden historiassa, ettei niistä ole edes sopivaa kertoa. WeeGeessä saatamme käydä, sen aukioloajoista ainakin tuossa joku äsken jotain sanoi.

Nyt on siis kesärutiinit alkamassa ja se tarkoittaa osaltani hyvin helppoa oleilemista. Tämän päivän ja huomisen koetan olla töissä ja sitten pidän vajaan viikon mittaisen loman. Lomassa, kuten muissakin asioissa, on hyvä olla tietynlainen draaman kaari. Lomani alkaa radiohaastattelulla, puolivälissä on kohokohtana Foo Fightersin livekunnon tarkastaminen Wembleyllä ja loma päättyy Incubuksen keikkaan Jäähallissa. Näillä siis lähdetään liikkeelle ja odotan innolla mitä kaikkea elämästäni päättävät tahot keksivät lomani kahdelle muulle osiolle. Ainakin luvassa on töitä pienillä festivaaleilla ja asiakastelua erittäin paljon suuremmilla festivaaleilla. Unkarin festareilla on luvassa varmasti erittäinkin päräyttäviä kokemuksia, tällä kertaa en aio saada allergiakohtausta Meshuggahin keikan aikana.

Nyt työt kutsuvat äkillisesti joten kiitos sinulle tämän merkinnän lukemisesta. Olet varmasti ainutlaatuinen ihminen, hyvässä tai pahassa.