Freedom Fighter

Hyvää iltaa. Kuumat kesähelteet ovat läsnä ja pitävät otteessaan. Eilen antoisan Espoo-reissun jälkeen.. ääh, kerrotaanpa aikajärjestyksessä. Lähdimme siis aamutuimaan työporukalla käymään WeeGeessä ja vähän muuallakin. Espoon idyllisessä siimeksessä sijaitseva museoryhmittymä osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Minun pikkuruista sydäntäni varsin lämmitti Helinä Rautavaaran museon tavarat, samoin koin monta muistoa Lelumuseossa ja Espoon kaupunginmuseon näyttely oli erittäin taidokkaasti toteutettu. Saastamoisen säätiön taidekokoelmista en liiemmin pitänyt, en osaa arvostaa tauluja ja sen sellaista kuvataidetta. Tai osaanhan minä tietynlaista mutta… no kysy kasvotusten niin on helpompi selittää.

Weegeestä siirryimme ruokailemaan ja hyvinkin perusluokkaisen ravintola-annoksen jälkeen menimme vielä johonkin ulkomuseoon. Siellä oli samalla joku ruotsinkielisten vanhusten laulusessio pihalla joten olinkin aika kypsää kauraa aika nopeasti.

Kun siirryimme takaisin kohti lähtöpistettä, päätin illan kuvion valmiiksi. Hyppäsin kyydistä työkaupungin keskustassa ja kävelin moikkaamaan paria tuttua ravintolaan. Sieltä hakemaan ns. pussareita ja kaupungin rantaan istumaan. Ystäväni ja minun seuraan liittyi vähitellen joukkoa jos jonkinlaista: pari rocktähteä, hampuusi, skeittareita. Meillä oli erittäin mukavaa. Kun päätimme siirtyä kohti kaupungin orastavaa yöelämää otin vähän yhteen pulloja keräävän mummon kanssa. Hänen paksuun kalloonsa ei tuntunut menevän se elämän totuus, etten suostunut antamaan hänelle tyhjiä tölkkejäni. Miksi en sitten suostunut? Hän oli aikaisemmin käynyt keräämässä tölkkejä ja kieltäytyi ottamasta muutamaa pantitonta tölkkiä viedäkseen niitä tölkinpalautukseen. Saatoin kyllä hivenen provosoitua ja tylytin ehkä vähän tarpeettomastikin mutta kuitenkin, vein itse sitten kaikki tölkkini lähimpään kierrätyspisteeseen hyvillä mielin.

Yöelämän visiitti oli lyhyt ja se oli hyvä niin. Tänään aamulla heräilin aikaisin ja join hyvää kahvia ja katsoin äitini tykönä televisiota. Isä Mitro esiintyi ohjelmassa ja tulin erittäin hyvälle mielelle. Hän on äärimmäisen karismaattinen ja hyvää oloa tursuava hahmo. Haluaisin joskus tavata hänet.

Aamupäivällä oli sitten radiosession aika. Meitä oli kolme teatterin edustajaa ja yksi toimittaja. Menimme idyllisen rannan luona olevalle nuotiopaikalle ja keittiömestarimme loihti nopeasti tulet käyntiin. Siinä sitten rupattelimme kaikenlaista sekalaista ja tunnelma alkoi vapautua vähitellen. Parituntinen vierähti hyvin nopeasti ja oli aika palailla takaisin kotiin parin päivän reissun jälkeen. Juttelin koko bussimatkan toimittajan kanssa ja viihdyin mainiosti. On aina mukavaa tavata ihmisiä joilla on samankaltainen katsantokanta elämään ja asioihin.

Kuuman päivän kunniaksi olen sitten ollutkin kotona, suunnitellut tiskaamista ja pessyt vähän pyykkiä. Huomenna täytyy käydä pankissa vaihtamassa puntia, en vain tiedä vielä sopivaa summaa. Aion myös nauttia kuuman päivän antimista jollain tapaa, en lähde rilluttelemaan kylläkään. En. Enhän?

Tässäpä tämä nyt sitten taas. Ah niin, ohjelma tulee juhannuksena ulos radiosta. Jos tunnet asiaksesi kysellä tarkemmin, kysele esim. s-postilla.

Rauhaa.