Lyhyitä lauseita.

Huomenta taasen. Tuli käytyä ulkomailla vähäisen, yritän siitä jotain kertoa. Lauantaiaamu herätti minut jo kuudelta. En saanut nukuttua joten oli pakko nousta ylös ja keittää kahvia. Kahvia nauttiessa olikin hyvä pakata samalla reppua ja fiilistellä. Ennen yhdeksää olin jo rautatieasemalla ja sinne saapui myös matkatoverini. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme lentoasemalle. Lentoasemalla odottelimme… ääh, tästä tulee tylsää. N joo, lentokentällä otettiin ekat oluet, nähtiin The 69 Eyesin jätkiä ja bongattiin vanha kameravelho Ylitornio joka olikin Jukka Rossin kanssa tekemässä jotain reportaasia matkasta. Ylitornio vaikutti hyvälle ja humoristiselle miehelle.

Menimme Lontooseen, Foster’s piti meitä todella hyvänä. Hotelli oli ****-tasoa, olut maksoi n. 5€/tuoppi ja niitä meni monta. Matkakumppanini tarjosi minulle aika paljon bisseä. Hotellin ruokailu oli loistava seisova pöytä ja saimme ilmaista olutta (samoin saimme lentokoneessa kumpaankin suuntaan mennessä). Illalla sitten lähdettiin keikalle ja keikka oli loistava. En osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä kun 86 000 ihmistä pakkautuu samaan paikkaan fiilistelemään. Missään siellä ei saanut tupakoida. Kaljaa sai kantaa katsomoon. Koska en jaksa selittää, laitan pari kuvaa reissusta, aika huonoja sellaisia tosin.

Maailman perinteisin matkakuva:







Olimme kuulleet jo aikaisemmin huhua, että Led Zeppelinin väkeä saattaisi tulla lavalle. Kun sitten keikan lopulla Dave Grohl hyppäsi rumpujen taakse, rumpali Taylor Hawkins mikrofonin ääreen ja kitaraa tuli soittamaan Jimmy Page, oli huutomyrsky aika melkoinen. Vetivät Led Zeppelinin Rock and Rollin ja sitten jonkun toisen värssyn.

Keikan jälkeen tuli nukuttua bussissa (vähän yli 20km matka junailtuna huonolla liikenneohjauksella Wembleyltä kesti noin 1½ tuntia) ja oltua vähän tokkuraisena hotellilla. Baariin piti kuitenkin mennä ja juoda mm. kaljaa ja G&T:ia. Tapasimme hotellilla kolme jamppaa Nottinghamista, olivat hauskoja. Murre oli sen verran paksua, että oli todellisia vaikeuksia ymmärtää välillä.

Aamulla olikin sitten aamupala ja aika hyvä (ja ansaittu) krapula. Heathrow:n lentokentällä oli valtavasti väkeä ja massiivisuutta joka suuntaan. Turvatarkastukset olivat hymyilyttävän isoja ja kyllä sitä tuli ajatelleeksi, että jonkun työ on ihan oikeasti istua 8 tuntia ja katsella läpivalaisulaitteella ihmisten kenkiä. Turvaihmiset myös kyselivät vointia, näkyi vissiin vähän krapula läpi kun yhtäkkiä kuului "Are you allright, mate?".

Takaisin tullessa Foster’s järjesti vielä kiva pikkuisen yllätyksen. Saimme kaiken tämän ilmaisen jutun lisäksi mp3-soittimet joissa on joku Foo Fightersin kokoelma tms. Kiitos kovasti kaikille.

Ja kateellisille tiedoksi: ÄHHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄ!!!!