Rapture

Huh huh, jengi! Jopas oli veikeätä. Palasin eilen niin sanotusti bisnekseen takaisin, eli toisin sanoen, olin treffeillä. Koko kuvio meni jotakuinkin näin:

Eilen päivällä seuralaiseni ilmoitteli minulle olemassaolostaan ja kyseli iltani suunnitelmia. Sanoin olevani päättämättömyyden vallassa, ja hivenen epävarma myöskin seuraavan päivän työkuvioista ja -velvollisuuksista mm. läsnäolopakon suhteen. Lupasin avata asioiden selkiytyessä jonkin sortin keskustelukanavan.

Töistä päästessäni sovimme tapaavamme Loosessa, tuossa punaseinäisessä palasessa taivasta. Menin tuohon rokkipönöttäjien ja trenditietoisten popparien tukikohtaan ja kuin sattumalta kohtasimme tiskillä. Menimme pöytään ja aloimme viettää laatuisaa aikaa yhdessä. Treffiseurani pienen tovin kuluttua kertoi hänellä olevan kaksoissiskon, ja kysyi, voisiko hän mahdollisesti liittyä seuraamme. Kiiltävin silmin nyökyttelin kiivaasti ja yritin olla kuolaamatta julkisissa tiloissa.

Siskonsa saapui pöytäämme ja olimme heti kuin vanhat tutut. Bondasimme vahvasti ja olin välittömästi kovinkin viehättynyt tästä seurasta. Kuitenkin vähitellen minulle alkoi valjeta salakavala juoni tämän kaiken hurmoksen takana. Tyttöjen sukulaisia virtasi paikalle tipoittain ja aloin olla hivenen sekaisin kaikesta tästä. Volyymi alkoi nousta ravintolassa, naurunremahdukset täyttivät ilmatilaa kuin syöksyhävittäjät, pulssi kohosi promillelukeman mukana. Sain huomiota kovasti ja jossain vaiheessa tajusin tilanteen alkavan olla hallintani ulottumattomissa. Niinpä oli pakko jättää vastahakoiset hyvästit seurueelle ja lähteä horjahtelemaan kotia kohti. Saatoin vähän kaatua matkalla. Näin ainakin muistelen.

Kiitos vain treffeistä, neiti Carlsberg. Olet petollinen nainen.