”Työ vapauttaa” sanoivat 40-luvun germaanit herrasrotuun uskovat. Kuten koko ideologiansa, myös tuo eräänkin puolalaisen kaupungin liepeillä olleen leiripaikan portinpäällinen oli väärässä. Ei tämä mitään vapauta. Rahat eivät riitä, vapaa-aikaa ei ole, mutta silti sitä vaan kummasti täällä jaksaa notkua päivästä toiseen.
Uusina asioina olen päässyt, hyvin vähäisesti mutta kuitenkin, ProToolsin kanssa tekemään töitä. Jos tekisin urakkapalkalla, menisi varmasti bouncessa hermot.
Tällä hetkellä suuntaan katseeni kovasti kevääseen ja tuleviin työreissuihin. Pitäisi firman piikkiin lähteä visiteeraamaan Saksaan, Itävaltaan ja Ruotsiin nyt ainakin. Reissupäiviä pukkaa nopealla matematiikalla arveltuna parisenkymmentä muutamaan osioon jaettuna. Ei paha oikeastaan. Saa nauttia ensiksi allergiaoireet Keski-Euroopassa ja sitten vielä heti perään kotoisissa maisemissa. Kaksi yhden hinnalla. Tietenkin joku yltiöpositiivinen luontodiggari vääntäisi tästäkin jotain positiivista, kuten ”näkee kevään tulon, silmujen puhkeamisen, lehmien laitumille siirtymisen, kuulee lintujen laulun...”
Minä näen hotellihuoneet, aulabaarit, työpisteet, joukkoliikennevälineet, kuulen hälinöitä, hölinöitä ja varmastikin tinnitusta. Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelee, odotankin tätä oikeastaan valtavalla innolla. Venäjän matkalta feidasin itseni pois, vedoten kotiutumiseen samana aamuna edelliseltä reissulta ja firmakin päätti olla ketku ja maksamatta päivärahoja itänaapurista. Ei se yksi lämmin ateria päivässä oikein ole riittävä setti korvaamaan kustannuksia yhdessä maailman kalleimmassa kaupungissa.
Mitäs muuta? Kemikaalit pitävät unessa öisin, näen tosi pitkästä aikaa unia ja tukka onkin aivan solmussa aamuisin. Löytyihän se huono puoli tästäkin. Seuraava lytättävä aihe!
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
I´m pale Impaler
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niihin uniin ei oikeesti tarvii edes kemikaaleja. Yksi ruotsinristeily riitti tekemään minut salaiseksi agentiksi, Operaatio Amarillossa toimivassa peiteroolissa. Lisäksi olin näyttelijänä elokuvassa nimeltä Seksiturismia I, jossa ajoin moottoripyörällä yläosattomissa.
VastaaPoistaMulla ei ole edes A-korttia.
huumeunet on varsinkin nukkumattoman jakson jälkeen jotenkin aivan mahdottoman hieno asia. niiden jälkeen on kyllä usein tosi tutkalla, mut on se silti sen arvoista, vaikka ois lettikin vähän sekaisin.
VastaaPoistaMä diggaan kanssa noista kemikaaliunista. Ne lienevät merkki siitä, että pitkästä aikaa vajoan yön pimeinä tunteina rem-vaiheeseen. Nuu oman historiansa kautta tietänee, mistä mä puhun.
VastaaPoistaEikös noi risteilyjen jälkeiset yöt ole sitten kemikaalisia? Mä veikkaisin kyllä liuottimien aiheuttavan melkoisen balanssiheiton kallon sisällä ja sen sitten heittelevän psyykettä ja alitajuntaa. Mulla ainakin tekee niin.