Tämän päivän aamu.

Musta kahvi mataa uskollisessa mukissani, höyry kieppuu hypnoottisesti ja määrätietoisesti ylöspäin kohti kattoa ja kenties ylempiä kerroksia, stratosfääriä ja avaruutta. Annan höyryn leikkiä dervissinomaista leikkiään hetken, kunnes vakain ottein kaadan maitoa mukiin, lopettaen täten höyryn höyrypäisen leikin kuin seinään. Minulla on valta päättää elämästä ja kuolemasta. Hahaa, siitäs sait, paskahöyry.

Laitan Parliamentin Mothership Connectionin soimaan, asettaudun lannistetun kahvini kanssa näyttöpäätteelle ja alan selata maailman tapahtumia internetistä. Maailman tapahtumista en kylläkään aio raportoida sen enempää, ihan vain ollakseni sitomatta tätä merkintää mihinkään tiettyyn päivään tai kuukauteen (vink vink, jälkipolvet). Voit itse vaikka käydä lukaisemassa uusimmat otsikot, ujuttaa kätesi housuihisi, kosketella itseäsi ja samalla kuvitella minut lukemassa niitä samoja uutisia.

Hakiessani toisen kupillisen kahvia, tajuan vatsani kurnivan ruoan perään. Harkitsen hetken, muistelen erilaisten ruokatarvikkeiden varastosaldoja ja vertailtuani niitä vallitseviin energia- ja viitseliäisyysmääriin, päätän hakea leipää. Eilen leivottua kauraleipää jonka päälle juustoa ja kurkkua, jos nyt ihan tarkkoja ja todenmukaisia halutaan tässä olla.

Mutustan leipää ja hörpin kahvia, selailen internetiä ja kuuntelen musiikkia. Nautin joutilaisesta aamusta ja päätän lähteä puolen päivän aikaan liikkeelle. Päätän kirjoittaa myöhemmin kuulumisista. Siirrän aina eteenpäin. Taaksepäin tosin olisikin aika haastavaa siirtää. Usko siirtää vuoria. Tämä merkintä loppuu rimmaavaan sanaan ja saat itse valita, onko se sinun mielessäsi nuoria vai huoria?