Harhaanjohtava otsikointi tähän.

Joskus se on todella pienestä kiinni. Tiedättehän ne hetket kun elämä vilisee kuvasarjana sielun verkkokalvoilla esim. auton lähtiessä hanskasta oikein kunnolla tai kun näet kaatuvan betoniauton syöksyvän kohti? Tai kun yleiseen menoon kyllästynyt karannut virtahepolauma ottaa sinut ajojahtinsa kohteeksi pienellä saarella. Tai kun… no joo, ymmärsitte varmaankin. Osa ihmisistä ei ymmärtänyt, mutta en jaksa ta-vut-taa koko tekstiä. Y-rit-tä-kää pär-jäil-lä.

”Mikä on M. Laineen elämänlankaa ollut noin liki katkomassa?” saatat kysyä, mahdollisesti samalla vähän haukotella ja kouraista kädellä haaroja(si/an). Ei mikään. Ei tässä nyt ole ollut lähtö lähellä (ainakaan niin, että nöyrä kertojanne olisi siitä tietoinen). Toiset asiat vain ovat pienestä kiinni. No sinä kysyt sitten seuraavaksi, että ”mikä?” ja minä tässä jaarittelen ja kylläpä käy tylsäksi tämä nyt. Asiaan siis.

Eilen kävellessäni julkisesta kulkuvälineestä kohti kotia, näin potentiaalisen kantapaikkani ohittaessani, että tuttu baarimikko oli työssään. Nopea päätös käydä ”yhdellä” ja sitten jatkaa matkaa kotiin.

Joskus se vain on todella pienestä kiinni.

Muutamaa tuoppia ja yhtä varta vasten minulle sorvattua drinkkiä myöhemmin pääsin vihdoin ja viimein kotiin. Täällä piti sitten vielä varoiksi juoda lisäolut ja kuunnella Meshuggahin ihanan villejä rytmityksiä. Tässä minä nyt sitten juon aamukahvia ja kello käy puoltapäivää. Työaika on virallisesti alkanut pari tuntia sitten, taidan mennä vaikka viisi tuntia myöhässä sinne. Siitähän saavat, megabitches.