Our Ride to the Rectory

Nyt on kai minun vuoroni sairastaa. Jälleen. Jo kolmas kerta tänä vuonna flunssassa. Tämä alkaa tuntua vähitellen sille, kuin pelattaisiin jotain sairasta (sic) peliä ja nyt on selkeästi vähintään semifinaalivuosi menossa. Pyydän saada pisteenne ja aplodinne.

Bunkkerin lattialla lojuu S-marketin HeVi-kassi puolillaan käytettyjä nenäliinoja. Niistäminen macht frei, ilakoitsee bakteerit nenäonteloissani. Minä olen tarmokkaasti vapautellut ja katsellut erilaisia dokumentteja netti-tv:stä. Eilen kävin töissä kääntymässä ja kotiin tullessani ostin kolme elokuvaa, pari levyä ja litran maitoa. Ja lihapiirakoita pitkästä aikaa. Hivenen kärsii nykyinen terveellisesti syöminen. Mutta toisaalta, pari lihistä ja jääkylmää maitoa… on nom nom.

Tabasco ilmoittelee olemassaolostaan kurkussani.

Olen seilannut musiikillisesti taas pitkin poikin merta. En niinkään valtamerta sillä lähipäivien orkestereista vain Kemopetrolin voi laskea kuuluvan valtaväestön suosikkeihin. Kemojen koko tuotannon kuunneltuani eilen, oli aika ottaa haltuun vanhaa Extolia, en pitänyt kyllä vieläkään siitä. Kahdesta viimeisestä levystään kyllä pidän.

Nukuttuani yön jälleen moniosaisena ja polveilevana (kuin nelipolvinen trokee), olen tänään ottanut löysin rantein ja nauttinut teeni seuraksi Moonsorrowia, Team Sleepia ja seuraavaksi tulee sitten Auf Der Mauria.

Japaniin pääsisi nyt alle viidellä satalappusella. Siis silkat lennot vailla majoitusta. Ehkä on siis aika päättää tämä merkintä, mennä suihkuun ja aloittaa pakkaaminen.


(Otsikko Team Sleepia)