Mysteerimusiikin paikka olisi lopussa.

Olenpa minä onnekas mies. Edessäni lojuaa hyvää kahvia täynnä oleva muki, vieressään äitini tekemää mansikka-ananasrahkaa (sain viikonlopun kulttuurivisiitiltä mukaan arviolta neljä kiloa ruokaa, miten niin poikansa ei ehkä itse osaa tehdä keittiössä oikein mitään ruoaksi luokiteltavaa?) astiassa, lamppu valaisee bunkkerini sisätilaa ja verhojen takana olevan ikkunan läpi jos tarkasteltaisiin, ulkoilma olisi pari astetta pakkasella ja lumiverho olisi kuorruttanut maanpinnan ja autot, muista asioista nyt puhumattakaan.

Lähtökohdat ovat siis vallan mainiot. Herätyskello soi puolen tunnin kuluttua mutta yön itsessään nukuin (käsittääkseni) vailla heräämisiä. Olen vähän jännittynyt uusista kuvioista ja varmistuksista johtuen. Sekä työ- että vapaa-ajan kuvioissa. Mutta ei niistä nyt sitten sen enempää, jos sinä eräs päässäni kovasti oleva nainen tätä luet, haluan kovasti toivottaa sinulle miellyttävää visiittiä.

Minun piti listata tähän hauskimpia hakusanoja ja kehitellä niille nasevia jatkolausahduksia mutta nyt näyttää vahvasti sille, että en teekään näin. Aionkin sen asemesta tehdä jotain muuta. ”Jotain muuta?” kansa kohahtaa ja minä yskähdän, hymyilen ja tyynnyttelen väkijoukkoa: ”Kyllä, aion tehdä jotain muuta. En vielä tiedä itsekään.”

Siispä nyt siirryn pois blogin äärestä, kiitos kaikille.