Ten Ton Hammer

Kesällä on hyvä lomailla, jos ei ole töissä. Töissä lomailu ei ole suotavaa ainakaan palkanmaksajan kannalta. Nyt en ole töissä vaan krapulassa kotona. Tästä päivästä voi tulla hirvittävä. Mutta siis, mennäänhän menneisiin aikoihin.

Käytiin Pirpanan kanssa Savonlinnassa viime viikolla. Vettä satoi joka päivä, ei tosin jatkuvalla syötöllä kuten lause saattaisi antaa ymmärtää, ilman tätä korjaavaa sivulausetta. Käytiin Olavinlinnassa, syömässä lörtsyjä ja ihmettelemässä torin pienuutta versus lapsuuden ajan kesien muistokuvat ja torin myyntituotteiden rikkaudenvähyys. Pääosa ajasta oltiin isäni mökillä Saimaan juurella.

Machine Headin versio Hallowed Be Thy Namesta on muuten aivan uskomattoman hyvä.

Perjantaina näin pitkästä aikaa ystävääni Stereota, sitten olin humalassa. Lauantaina näin siskoa, lankomiestä ja muutamaa muuta. Juhlittiin Yhtyeen basistin kihlautumista naiseensa, hieno mies ja erittäin hieno vaimoke. Sitten oltiin humalassa.

Eilen menin muuten päivällä Alppipuistoon Stereon kanssa parantelemaan krapulaa ja nauttimaan kansanmusiikista. Oli siellä ihan hyviäkin vetoja, yksi totaalisen paska ”mukahauska” naisduo kyllä pilasi fiiliksen vahvasti. Ihan rentona ei voinut olla, paikalla oli myös pahamaineisen kansantanhujengin edustajia, joten piti olla skarppina ja varuillaan.

Illalla sitten erittäin rakasta ystävääni Burgeria ensimmäistä kertaa noin vuoteen. Olimme ns. best mates viidennestä luokasta lukion loppuun asti ja sen jälkeenkin hyvin tiiviisti tekemisissä. Sitten tuli kaikkia parisuhteita ja muuta paskaa väliin. Nyt kumminkin sitten tavattiin pitkästä aikaa ja vaihdettiin kuulumisia oikein kunnolla. Burger on myös rauhoittunut ja asettunut aloilleen, kihlaantunut naiseensa ja selkeästi tavallaan onnellinen. Juomatapojaan ei ole onneksi muuttanut vaan vieläkin sylki valuu pitkin leukaa, lompakot, puhelimet ja kortit katoavat ja nainen on epätyytyväinen. Pojat on poikia.

Puhuttiin yhteisen ystävämme itsemurhasta ja elämästä ylipäänsä aika syvälliseen sävyyn. Biologisen kellon tikityksistä ja muista asioista, prioriteettien muuttumisesta (koska mehän olemme täydellisiä miehiä) parisuhteen edetessä ja etenkin siitä, kuinka miehet eivät käy kahvilla keskenään. Jos nähdään niin kaljaahan siinä juodaan. Niin mekin teimme. Sitten oltiin humalassa.

Kun minä lähdin baarista kotiin, Burger päätti jatkaa iltaa vielä, suostutteluistani huolimatta. Aamulla tuli tekstiviesti, että mies oli päässyt kotiin ja nukkunut eteisen lattialla. Heräsin viestiin, valot ja tietokone päällä.

Minun pitäisi pakata ja hypätä junaan. Hahmottelen henkisesti pakkauskarttaa, merkkaan rukseja sinne tänne ja alalaitaan ehkä jo kirjaan (arvioituja) askelmääriä ja ilmansuuntia.

Tähän ihan loppuun haluan sanoa, että Annareetan uusin merkintä on ihan törkeän hyvä. Kantsii lukaista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

(otsikko Machine Headia)