Control Is Dead

Kahvini maistuu äärimmäisen hyvälle, kuten oikeastaan jok’ikinen aamu. Tänään aamun soundtrackina toimii pirteätä kesämusiikkia tarjoileva As I Lay Dying, huomattavasti parempi lähtö päivälle kuin eilisen valtaisa virheliike Sonic Youth.

Kuulin kaupungilla huhuttavan, että säät alkavat viiletä. Nyt taitaa olla niin, että on palkattava suosikkilakimieheni O. kehiin ja lähdettävä käräjöimään tästä Suomen kesästä. Reklamaatiota ainakin pukkaa, se on ihan saletti. Stiletti. Totta kai sitä termostaattia käännellään viileämpään päin kun on viikonloppu tulossa ja ihmisillä saattaisi vaikka olla kunnollinen mahdollisuus viettää aikaa ulkoilmassa hyvässä seurassa. Up yours, kuten Nykäsen Masakin sanoo. Matti kyllä saattoi tarkoittaa eri tavalla kuin minä nyt.

Miksiköhän Sonic Youth edes saa julkaistuksi musiikkia? Uskoisin valtaosan ihmisistä mieluummin kuuntelevan epävireistä lapsikuoroa laulamassa itkunsekaisesti Ave Mariaa, samalla kun heidän vanhempiaan hakataan brutaalisti teräasein kasvoihin lastensa silmien edessä.

Eilen tuli varattua pankista ulkomaan rahaa, rinkka on kaivettu napalmista esiin ja rokotuksia ei ole otettu. Matkakuume saattaa olla tuloillaan. Dengue-kuume and. Autokuume, mopokuume, keuhkokuume, kala- ja äyriäiskuume, lai lai. Onpas hyvä meno.

Taidan survoa elimistöön jotain maagista aamupalaa ja sitten lähteä suoriutumaan perjantaista, työtä ja leikkiä luvassa. Live long and promiscuite!