Kahden kovalevyn hurinan luona.

Jumalan terve täältä töistä. Muutama päivä on taas vierähtänyt ilman mahdollisuutta blogimerkintään. Ei ole välttämättä laisinkaan huono homma. Eilen illalla vähän suunnittelin merkintää ja yllättäen merkintäidea onkin sitten kaikonnut ontosta kallostani kuin rahat tililtä konsanaan: salakavalasti ja ilman muistijälkiä.

Oikeastaan minulla ei ole nyt mitään puitavaa. Suomi hävisi odotetusti kiekossa, Venäjän peli oli mykistävän hyvää ja ystäväni luona kuin yhteisestä sopimuksesta vaientui television äänet kolmannen erän puolivälissä, antaen täten auditiivista tilaa heleälle musisoinnille 2000-luvun parhaille teknisen ja progressiivisen heavy metalin yhtyeille.

Saatoimme myös juoda kaljaa, matkustaa äärimmäisiä nopeuksia hyvinkin pirtsakalla Bemarilla ja päätyä erääseen oluthuoneeseen. Siellä olikin myös eräs kollegani ja hänen siro ystävänsä. Pelasimme korttia ja sanailimme kepeään sävyyn. Sitten kävelin majoituspaikkaani sydänyön tunteina, vain musiikki seuranani.

Nyt sitten taputtelen näppäimistöä töissä, seuraan uuden valvontajärjestelmän avulla 16 kameran tuottamaa kuvamateriaalia siitä, kuinka missään ei tapahdu mitään.

Jos ilma on hyvä tänään illemmallakin, saatan mahdollisesti mennä grillaamaan yhtyeen basistin luo. Vaikea arvata mitä tästä seuraa.

Tähän ihan loppuun kaino pyyntö: Voisiko nyt jumalauta joku nainen tulla tähän elämään ettei tarvitsisi jatkuvasti juoda olutta? Olisi paljon mukavampaa viettää viikonloppua esim. tekemällä ruokaa yhdessä ja salaa juoda nelosolutta vessassa. Näin tekee erään ystäväni isä ainakin. Roolimalleja on etsittävä kaikkialta. Kaikkialta voi etsiä myös timantteja ja hiekkaa, kylmiä perunoita, eheyttämisen perusteita ja vaikka hyvää suojaa. Suoja on hyvä olla olemassa vaikkapa sateella. Sade kastelee juhlapukuisen ihmisen lisäksi myös luontoa. Kasvit kasvavat paremmin. Vielä paremmin kasvavat jos käyttää maanparannekalkkia. Sitä voi ostaa vaikka agrimarketeista. Marketit ovat loistava keksintö.

Nyt en jaksa pidemmälle.