Vuoden kolmas merkintä

Huh huh, mikä meininki. Ulkona on pakkasta, stereoissa musiikkia, muovituopissa 50/50-sekoitus ananasmehua ja vichyä. Oon juonut parempiakin juomia, mutta perinteinen krapulainen limuhimo, you knows. Pyykkikone pesee pyykkiä, tarkemmin ottaen eilen pyykättyä settiä uusiksi. Yllättävän laajalle ja näkyvälle alueelle pystyy levittymään mustien vaatteiden seassa joku Sodexon servetti tms.

Elämä kulkee mallikkaasti samoilla raiteilla kuin ennenkin: Kaikki parisuhdehommat jäissä, mutta oon huomannut viihtyväni vallan hyvin yksinkin. Tulee vain ihan helvetin kalliiksi, kun keskustelemisen asemesta pitää aikansa kuluksi tilailla kaikkea netistä. Lähiaikoina tullut ostetuksi kypäräpuhelimet (ikuinen optimisti?), uusi visiiri uuteen kypärään ja viimeisimpänä extreme camera. En tiedä millaisia tukistamisia sillä pitää sitten kuvata?

Duunissa samat sävelet jatkuvat kuin ennenkin, välillä pusketaan ihan hulluna ja nyt on aika ruhtinaallinen yhdeksän päivän vapaa menossa. Oon silti vapaapäivissä jäljessä, joten odottelen innolla, että saakohan sitä jäädä kesälomalle jo toukokuussa. Kesälle on aika isot odotukset tällä hetkellä. Pakko päästä ajamaan paljon, poikien kanssa vähän suunniteltiin mopoiluretkeä Ahvenanmaalle, jos tällä kertaa pääsisi ihan perille asti (toisin kuin viime kesänä suoritettu moottoripyörämatka autolla Kesiksen kanssa).

Kouluhommat ovat seisseet paikallaan yli vuoden. En jaksa, ei kiinnosta ja hommat on siellä päässä hoidettu niin päin helvettiä, ettei mitään tolkkua. Ihan sama.

Oikeastaan ainoa syy tälle merkinnälle on eilinen hauska hetki töihin mennessä: Kävelin töihin (koska lihava) ja ajattelin matkalla käydä apteekista poistamassa laatikollisen kemiallista unta, kun ei tuosta nukkumisesta tule yhtään mitään ilmankaan. Pitäisi varmaan konsultoida jotain poppamiestä vähitellen tästä. Mutta siis, takaisin tarinaan:

Heittelin jalkojani pitkin Manskua ja huomatessani Yliopiston apteekissa olevan melkein nolla ihmistä jonossa, vääntäydyin sisään ja kaivoin pirteällä otteella reseptiä esiin. Tuli opittua sellainen asia, etten voi itse pienentää annostusta reseptilääkkeestä. Jos jotain tuotetta määrätään vaikka 100 mg:n annoksina, ei apteekkari voi myydä 50 mg:n annoksia. Hullua.

Tässä kohtaa pakko muuten vielä tarinan selvennykseksi ilmoittaa, että suhtaudun tällä hetkellä elämään aika positiivisesti ja odottaen. Toisin kuin aika taajaan historiassa.

Kun farmaseutti tms. puoskari lätkäytti rasian pöydälle, hän kysyi asiakaspalvelua toteuttaakseen:

”Laitetaanko pussiin?”

ja jouduin puremaan huulta estääkseni itseäni sanomasta vastaukseksi:

”Ei kiitti, mä vedän nää tässä.”

Suoritin maksun kassalla ja koko homma alkoi naurattaa yhä enenevissä määrin.

Olipa paska juttu näin kirjoitettuna.

Eilen illalla oltiin Pokeritähden ja kaveripariskunnan kanssa Kalliossa. Pokeritähti lähti moikkaamaan kaveriaan johonkin baariin ja huomattiin vähän ajan kuluttua hänen tehneen aloittelijan virheen ja olemaan kirjautumatta ulos facebookin maailmasta. Parissa minuutissa sinkkumies onkin ”it´s complicated” ja julkisesti linkittänyt Yön Rakkaus on lumivalkoinen biisin keikkaa odottaen. Ilmeisesti mies itse ei ole vielä tätä huomannut, ainakaan tätä kirjoittaessani.

Kalliosta lähdin omien juomien loputtua moikkaamaan Uhmaa PRKL:seen ja juomien jälkeen menin Rocksiin katsomaan mahdollista tuttujen olemassaoloa. Ei ollut. Pari juomaa lisää ja kebabin kautta kotiin. Aika mitäänsanomatonta elämää oikeastaan. Hymyilen.