Hei vain taas. Istun työpaikalla ja juon kahvia. Jossain soi jazz. Haukottelen ja venyttelen samanaikaisesti. Multitaskaamista. Kävellessäni töihin näin kahden nistin kamppailevan hyväntahtoisen kisailun ja tosissaanolon rajamailla. Toinen huitaisi toista ainakin vaatteita sisältäneellä muovikassilla päähän, osuen samalla viisikymppiseen bisnesmieheen. Mies jatkoi hätääntyneenä matkaansa. Toisen nistin naama oli veressä.
En ilmeisesti olekaan ihan niin kuolematon ja ikinuori kuin aiemmin ajattelin. Kevään ja kesän ryyppäämisestä kertyneitä kiloja pitää saada pois. Ostan mustikkakeittoa. Yritän syödä puuroa aamuisin. Kävelen töihin. Muutama kilo pois ja sitten... niin, mitä sitten? Voin taas juopotella ja heilua kylillä? Olen päättänyt olla tällä viikolla juomatta iltaisin oluita, vaikka työpäivät ovatkin minimissään 12-tuntisia.
Muutenkin ehkä vanhenen sittenkin. Olin sunnuntaina treffeillä todella kauniin naisen kanssa. Treffien alkupuoliskon pelkäsin kyseessä olevan jonkun sairaan mielen virittämä piilokamera tahi vastaava. Treffit sujuivat hyvin ja yhteisiä mielenkiintoja löytyi paljon. Join itseni humalaan vahingossa, seuralainen ei juonut ollenkaan alkoholia. Hyvä minä. Ilmeisesti olemme menossa vielä uudelleen treffeille, perjantaina työni jälkeen. Syömään. Perjantai-iltana syömään ravintolaan. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Enkä ehkä syö kumminkaan.
Sain eilen kuulla, että Yhtyettä on verrattu joissain paikoissa Happoradioon, Tehosekoittimeen ja alkuaikojen Mokomaan. Hymyilytti. Tehosekoitin on kiistatta hirvittävää paskaa alusta loppuun, mutta nämä kaksi muuta verrokkia? Happoradiota voisi verrata Yhtyeeseen osittain ja alkuaikojen Mokoma kuulostaa imartelevalle. Yhtyettä on pyydetty takaisin eloon ja haluaisinkin puuhailla noita hommia. Neljän vuoden tauon jälkeen, vailla harjoittelutiloja, on aika vaikea lähteä starttaamaan mitään toimintaa.
Taidan nyt mennä. Tai siis, en tietenkään mene mihinkään, vaan jatkan tässä istumista. On vain luontevampaa lopettaa merkintä sellaiseen illuusioon, että olisi johonkin kiire ja siksi ei voi kirjoittaa enempää. Näin lukija ei saa tietää, ettei blogistilla ole yhtään mitään kerrottavaa ja se on häpeä. Eli siis, taidan nyt mennä. Moi.
tiistai 16. elokuuta 2011
Tuikitavallinen merkintä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jaa jaa. Voisin sanoa, että Happoradio on kyllä moninverroin paskempaa kuin Tehosekoitin, mutta jätänpä sanomatta. Eli et kuullut sitä sitten minulta.
VastaaPoistatiinaan yhtyen *tirsk*: happoradio se vasta sontaa onkin. että anteeks nytten sitten vaan.
VastaaPoistaNo onhan se Happoradio sontaa, mutta jotenkin kuulen samankaltaisia juttuja sieltä seasta kuin Yhtyeen tuotannossa oli. Varsinkin aiempina aikoina. Olimme siis vahvasti aikaamme edellä ja kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja ja ja... :)
VastaaPoistamun mielestä sun kannattaa ehkä mieluummin syödä niillä treffeillä kuin juoda. ;)
VastaaPoistaTuolla, mitä yllä EN sanonut, en kuitenkaan tarkoittanut, että Yhtye olisi paska. Kert en ole kuullutkaan, mutta ihan varmasti tosi hyvä!
VastaaPoistaVäitätkö, ar, että olisi jotenkin parempi vaikutus? :D
VastaaPoistaTiina, niin niin. Nyt menee vähän selittelyn puolelle. :)
Ei varmaan kannata esittää että pystyy olemaan juomatta, kun ei pysty. Ei millään pahalla. Minusta on kiva että juomatavat menevät yks yhteen. Siitä on hyvä ottaa alusta asti selvää ja tehdä selväksi. (PS Minä kuulun ehdottomasti ryhmään joka ei pysty olemaan juomatta ja kieltämättä on sitten kivempi jos toisellakin on samanlainen ongelma.)
VastaaPoista