Land Of Sunshine

Oh lordah, kylläpä onkin kulunut aikaa edellisestä merkinnästä. Ulkona mylvii valtaisa tuuli, miltei vaakatasosta tuleva sade rummuttaa ikkunoihin, M. Laine istuu tietokoneella, juo kahvia, syö pannaria ja kuuntelee Faith No Morea. Kyllä, nyt on aika kirjoittaa merkintä.

Syksy on aika kiireistä aikaa. Duunin ja koulun yhteensaattaminen aikataulullisesti jo itsessään on iso pala kaakkua, mutta sen päälle kun vielä valutellaan muutto ja siihen liittyvät asiat (pakkaus ja purku), alkaa olla konditorian täydeltä baakkelsia.

Käsiin ja jalkoihin jomottaa. Ollaan tässä parina iltana pystytetty Auschwitzia pihalle, puusta ja raudasta muodostuvan kyhäelmän paaluttaminen on aika voimia kuluttavaa puuhaa. Onneksi se myöhemmin tapahtuva paaluttaminen sitten vie muidenkin lihaksien voimavaroja. Ehe ehe.

Niin joo, vaihtui tuossa loppukuusta koti ja kunta. Hei hei, Helsinki, terve pikkukaupunki. Keskiluokkainen elämäntapa on nyt totisinta totta. Avoliitto, omakotitalo, sauna, takka, koiria, kissoja, mitä lie. Hyvä meininki. Auto on otettu pois seisonnasta ja on juurikin tällä hetkellä pajalla korjattavana. Esim. juuri tällaisia kelejä varten se on hyvä olla olemassa. Muutaman kilometrin päässä on lähijuna-asema ja junallahan sitä tuleekin puksuteltua töihin pääasiassa.

Otin muuten tälle päivälle matkamusiikiksi ensimmäistä kertaa ikinä (tähän ei nyt lasketa muutama vuosi sitten tapahtuneita paria kokeilua, jotka päättyivät volyymiteknisiin ongelmiin) podcasteja. On hyvä aloittaa tutusta ja turvallisesta menosta, joten Korporaation jullit saavat nyt sitten viihdyttää minua junamatkallain.

Mitäs muuta tässä on lähiaikoina tapahtunut? Hmm, olen kolvannut dmx-kaapeleita, tutustunut Congon sielunelämään ja huomannut pitäväni siitä kovasti. Tänään menen taas istumaan DM1000:n taakse ja jos oikein hurjaksi heittäydyn, saatan myös koskea Spark 4D:hen. Käytiin vaimokkeen kanssa katsomassa stand upia ja Callistoa mutta siitäkin on jo kolmisen viikkoa.

En oikein osaa nyt sanoa mitään, asetella sanoja peräkkäin, pahvilaatikot ahdistavat minua. Haluaisin polttaa puita takassa, puutilanne on vain sanoinkuvaamattoman huono. Mielestäni lakiin pitäisi nakerrella pykälä, joka vaatii syysmyrskypäivinä ilmaiset puut niitä tahtoville ja vapautuksen työstä. Jotta voi vain fiilailla himassa.