Hyvää torstaita. Olen kahtena edellisenä yönä nähnyt pitkästä aikaa painajaisia ja nukkunut kaksiosaisia unia muutenkin. Tästä on tulossa taas jännää aikaa, jos kuviot alkavat mennä näin. Olen parin viikon verran kävellyt töihin ja takaisin, mukava vajaan puolen tunnin lenkki suuntaansa. Eiliseen asti.
Eilen ei mitään erikoista sinällään ollut itse lenkissä, keli oli hyvä ja jalat veivät kuin itsestään. Töihin päästyäni alkoi ensimmäiset merkit ilmetä mutta ohitin ne olankohautuksin ja jatkoin oleskelua. Iltapäivän juuri käynnistyessä lähdin auringonpaisteiseen Helsinkiin samoamaan ja lähteminen olikin hivenen tuskaisempaa. Annoin silti mennä. Käytyäni kotona juomassa kahvia, menin vielä suorittamaan urhoollista ostotoimenpidettä.
Tiedäthän tunteen kun joudut rationaalisista syistä luopumaan jostain sinulle tärkeästä? Minä tiedän. Olen vitkutellut tätä päätöstä mutta en voi sille enää mitään. Minä tarvitsen uuden lippiksen. Vanha on palvellut muutaman vuoden, kadottanut mustan värinsä ja imaissut itseensä vahvan tuoksun, sellaisen esanssin joka ei lähde edes pesemällä pois.
Siispä suuntasin kohti kolmea kauppaa: Shop Tetuania, vihollisliikettä ja snobistisen elitismin huipentumaa eli Stockmannia. Yksikään näistä ei ollut enää myyvä täsmälleen samanlaista hattua kuin silloin muutama vuosi sitten. Hyvin pettyneenä ja kipeämmin askelein suuntasin kulkuni kotiin ja vihoissani laitoin hattuni käymään pesukoneessa.
Nyt minä todella tarvitsen sitten sen uuden lippiksen.
Tänään lähdin kahvin voimin töihin jälleen kävellen ja nyt olikin sitten jo aika tuskaisaa kulkua luvassa. Urheasti kuin susikoira Roi viskoin jalkaa toisen eteen ja lopulta pääsin työmaahan. En odota kovinkaan innolla kotimatkaa tällä kertaa. Minun täytyy varmaan sittenkin sijoittaa viimeisiä roposiani matkakortin lataamiseen, ihan jo kyllä siitäkin syystä, että seuraavat neljä päivää tulen viettämään ottaen oppia vastaan ja kouluun en kyllä ajatellut kävellä. Matkaa on aivan liikaa.
Taidan mennä kiskaisemaan paperossin ja katsomaan josko tänään olisi jotain töitä tehtävänä. Voisin peräti mennä syömään vaikka aamupalaa.
Live long and prostitute.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Syndroma tibialis medialis
paskarteli kasaan: Mierolainen klo 9.50
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitten kun löydät uuden sopivan hatun, oo viekas ja osta 2 kerralla ;)
VastaaPoistaJa myös kävelykeppi? Tai rollaattorimopo?
En voi nykyisillä hinnoilla edes kuvitella ostavani kahta lakkia kerralla. Pitäisi samalla aloittaa taloudellisista syistä parin viikon laihis, dieetin muodostuessa pääasiallisesti kivistä ja merivedestä.
VastaaPoistaoot kyllä hurjan reipas pikku teputtaja, oon ihan ylpeä susta! sais kyllä tää pölyaika jo vähitellen rauhoittua, tykkään mä. ja tulla lämmintä! ehkä ensi viikolla mäkin jo pyöräilen töihin!
VastaaPoistareipas pikku teputtaja tosiaan! :D mä haluisin kanssa puhtaat jalkakäytävät.
VastaaPoistaEn ymmärrä lippiksen funktiota - enkä hellehattujen. Jälkimmäiset ovat niin rumiakin.
VastaaPoistaHarmi, että menin heittämään roskiin minun "Little Police" -lippalakkini, olisin postittanut sen sinulle.
Aika runsaasti on insomniaa liikenteessä kun blogeja ja facebook-statuksia seuraa. Meitsi ilmoittautuu nyt myös mukaan joukkoon tummaan.
VastaaPoistaToivottavasti löydät lippiksen. Multa meni tossa joku aika sitten lempikenkä rikki ja onneksi löysin täsmälleen samanlaiset uudet ja ostin sitten kahdet. Mutta nyt sitten tosiaan vettä ja pieniä kiviä ja osa laskuista maksamatta, gg.
-Panu-
-P-