Lusikka, Photoshop ja steariini.

Haluaisin kaivaa ruosteisella lusikalla silmäni pois kuopistaan, onpas mukavaa kun on kevät tullut tähän Jumalan hylkäämään pääkaupunkiin. Lähiaikoina ei ole tapahtunut yhtään mitään erikoista. Töitä on tehty, koulua on käyty ja välillä maistettu jopa alkoholia.

Ai niin, aloitin myös siivoamisen (torstaina) ja ajattelin viedä sitä eteenpäin (tänään tiistaina) ja kuka tietää, jos vaikka sen saatan jonain päivänä loppuun. Vain saadakseni taas aloittaa alusta. Kovin on lohduton tulevaisuuskuva. Tulisi jo velvollisuuksista vapauttava kuolema.

Viime perjantaina näin pitkästä aikaa ystävääni Saria (nimi epämuutettu) ja hauskaa oli. Kertasimme nopeasti muutaman (käytännössä 10–12) viime vuoden tapahtumia ja ihmettelimme maailmaa. Joimme alkoholia samalla ja nauroimme. Lopulta tuli aika Sarin lähteä kotiin ja minun luovuttaa eli mennä nukkumaan. Onneksi näin tein. Lauantain luento Photoshopin maailmasta oli hyvinkin asiatäytteinen ja vauhdikas. Aluksi pysyin kärryillä ja sitten kyllästyin. En siis oppinut varmaan mitään. Mutta ei se haittaa, onhan noita ammattilaisia maailma täynnä.

Eilen tuli Faith No Moren liput myyntiin, vaatimattoman 11 vuoden odottamisen jälkeen. Valuin Tiketin eteen puoli yhdeksän, blokkasin suunnilleen puolet jonosta ja ehkä kolmea yli yhdeksän lompakossani matasi kaksi pilettiä. Aivan valtava mielihyvän tunne täytti rintani, kuin steariinia olisi kaadettu yöllisen hekuman aikÄH.

Oletko muuten huomannut kuinka lempi on omituinen asia? Ei, nyt ei tule lässytystä, urpo. Jaksa vielä matkassa mukana. Käsittelen aihetta yhden pienen huomion verran, sitten voidaan vaikka puhua tisseistä? Okei.

Niin siis, hyvin omituinen asia on tuo lempi. Se muuttaa ja muokkaa katsojansa silmiä. Otetaan esimerkkinä (en ole muuten tästä Pirpanan kanssa keskustellut joten mennään nyt ihan intuitiolla) vaikka Pirpana. Pirpanan miesmaku suosii kaljuja, militaristisia miehiä, varmaankin sellaisia Vin Dieselin (voiko muuten olla enää miehekkäämpää nimeä?) näköisiä ja kokoisia janttereita.

Mitä minä sitten teen tässä? Mielestäni aivan helvetin (anteeksi tanskan kieleni) hyvä kysymys myöskin. Tällainen keskioluella vatsansa rakentanut ja muuten pulkannarua muistuttava pitkätukkainen hippi. Se on omituista.

Tissit, maailman hienoin asia. Yhdessä ja erikseen. Liiveissä ja ilman. Rasvattuina ja epä.

No niin, nyt on aika mennä itkemään vähäisen ja sitten kuurata asuntoa. Aion myöskin kirjoittaa lapun jonka jätän eteisen lattialle huomenna.