Vettä sakeampaa

Joulu on ihan kohta täällä. Ylihuomenna. Istun sohvalla, jalat pöydällä, jauhan purkkaa, Turbonegro soi stereoissa ja joululta ei sitten tunnu yhtään. Tähän varmaankin vaikuttaa vahvasti se, ettei oikein tunnu miltään. Sisko päätti tehdä koko muun perheen joulusta huonolaatuisen olemalla oma erittäin itsekeskeinen itsensä.

Normaalisti olemme aina jouluaattona kokoontuneet äitini luo, siskontyttö innosta ja jännityksestä täristen ja muut muuten vain hyvällä päällä. On saunottu, syöty erittäin paljon mutta hyvin ja sen jälkeen availtu paketteja rauhassa ja rupateltu niitä näitä.

Koska siskoni erosi aviomiehestään (kyllä, hänen aloitteensa) vuoden alussa, on nyt kuulemma joulu jotenkin ihan liian ahdistava kokemus. Vaikka siis kumpainenkin taho seurustelee jo uuden kumppanin kanssa, niin jotenkin nyt on niin ahdistavaa, että piti lähteä Aurinkorannoille dokaamaan ja moikkaamaan tuttuja. Yksin.

Jotenkin aika vahvasti uskon, että siskontyttö, 12 vuotta, ei unohda tällaisia tempauksia ja ottaa mallia omaan toimintaansa. Että on ihan ok toimia itsekkäästi täysin muista välittämättä. Kivoja teini-ikäisen kasvatushetkiä toivotellessa.

Lahjat ovat pakkaamatta ja juuri kun ajattelin tehdä tänään asialle jotain, Pokeritähti laittoikin tuossa viestiä ja pyyteli kaljoittelemaan. Minäpä menenkin. Menee ne lahjat paketeiksi huomennakin. Katsellaan kuinka monta kaljaa sitä tänään jaksaa, päivän ateriointi on muodostunut kahdesta itsetehdystä juustokaurasämpylästä. Tai sämpylä on vähättelyä, enemmänkin sellaisia... leipäsiä.

Näihin jouluisiin tunnelmiin, mustaa joulua toivotellen,

Miero Laine