Matkaraportti toisesta kulttuurista

Hei kaikki. En tiedä mistä aloittaisi, joten ehkä keskeltä. Tapasin tuossa pari-kolme viikkoa sitten yhden vastakkaisen sukupuolen edustajan, annettakoon nimeksensä Golfari. Ensitreffit olivat luonnollisesti mieleenpainuvat, eivätkä vähiten sen takia, että kävimme katsomassa Meidän Pojan tuolla Kaupunginteatterilla. Ei kovinkaan kepeä valinta, mutta tätä emme säikähtäneet. Treffit sujuivat hyvin ja näytelmän jälkeen oli ainakin paljon puhuttavaa. Aika lensi kuin siivillä ja eron hetki tuli yllättävän nopeasti.

Seuraavan kerran tapasimme melkein viikkoa myöhemmin hyvän latten äärellä. Koska oli sunnuntai, olin tietenkin krapulassa ja sitäkin hauskempi. Kahvittelimme ja koska tarvitsin raitista ilmaa, siirryimme kävelemään pitkin poikin Helsingin katuja. Kävimme jossain näyttelyssä ja kiersimme koko Katajanokan puiden mm. politiikkaa. Lopulta päivä oli muuttunut jo hämäräksi alkuillaksi, näyteikkunoiden suoman valon johdattaessa kulkijoita määränpäihinsä. Kun lopulta erosimme, oli jo pimeää mutta mieli oli luottavainen ja kepeä.

Kolmannen kerran tapasimme elokuvan merkeissä. Kävimme katsomassa Pina Bauschista kertovan dokumentin ja ensimmäistä kertaa ikinä olin todistamassa kolmiulotteista elokuvaa. Mahtava meininki ja aloin jo elokuvan aikana miettiä oman dvd-kokoelman myymistä, sillä tuollaisen kokemuksen jälkeen mikään ei tunnu enää miltään.

Neljännen kerran tapasimme toissaperjantaina, työpäivän päätteeksi Club PRKL:ssä. Olin juomassa maittavaa mallasjuomaani Golfarin tullessa ravintolaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja hän tiskille vain palatakseen sieltä punaviinipullon kanssa. Ne teistä, jotka minut tunnette, tiedätte suhtautumiseni punaviiniin. Pakkohan sitä nyt oli sitten juoda ja jotenkin ne viimeiset lasilliset maistuivat jo ihan ookoolle. Harmiton yhdellä rentouttavalla bissellä käynti oli muuttunut traagisesti. Punaviinin päälle parit tuopit ja kello alkoi lähestyä kymmentä illalla. Pahoittelin illan ennenaikaista päättymistä, mutta koska seuraavana aamuna olisi työsuoritteita tehtävänä, olisi kotiin nyt lähdettävä.

Siirryimme ravintolasta ulkoilmaan ja lähdimme kävelemään kohti rautatieasemaa. Yhtäkkisesti Golfari kysyi minulta (ja tähän väliin on sanottava, että tähän mennessä olimme halanneet kerran aiemmalla tapaamisellamme, ei mitään muuta):

-”Kuules Laineen Miero.”
-”?”
-”Tulisitko sä mun luokse yöksi?”

Tässä vaiheessa menin luonnollisesti aika lukkoon ja puntaroin hyvin nopeasti eri vaihtoehtojen välillä. Lopulta, noin nanosekuntia myöhemmin, sain vastatuksi:

-”Ehdottomasti kyllä.”

Lähdimmekin sitten kohti kotiansa kohti kuljettavaa raitiovaunua ja hermostuksissani höpisin vissiin kaikenlaista. Lopulta pääsimme kotiinsa ja hermostuneisuus sen kuin vain lisääntyi. Lopulta oli luonteva hetki mennä sinne ”nukkumaan”, kuten asia tavataan ilmoittaa. Seuraavana aamuna, nukuttuani oikeasti alle kaksi tuntia ja sekin pikkuisissa pätkissä, lähdin kodin ja suihkun kautta töihin. Töissä nieleskelin oksennusta väsymystilan takia ja työpäivän päätteeksi lähdimme käymään kirjamessuilla. Väsymystila ei ainakaan parantunut siellä ja parin tunnin jälkeen lähdimme syömään Neroneen. Tuon ruokailun jälkeen taivaalta putosi melkoinen pommi.

Tallustelimme kohti Viiskulmaa, kun yhtäkkisesti Golfari loihe lausumaan taikasanat:

-”Mun pitää nyt vähän miettiä tätä meidän juttua...”

Sillä samalla hetkellä aloin hyvästellä häntä pääni sisällä, sillä en ole kertaakaan kuullut, että yksikään parisuhdejuttu olisi noiden sanojen jälkeen päätynyt mihinkään muuhun kuin eroon. Erosimme ratikkapysäkillä ja kävelin kotiin. Vain yllättävä kaatosade puuttui.

Nyt tiedän, miltä naisista mahtaa tuntua. Teki mieli lähettää jälkikäteen tekstiviesti, jossa onnitella hyvästä pelistä. Jätin tämän tekemättä ja lähdinkin katsomaan roller derbyä ja juomaan kaljaa katsomoon. Siinä se. Palasin omieni pariin tutkimusmatkaltani.